Esikuva – Kalle Kajander

Viime aikoina olen lueskellut kirjoja ja artikkeleja pyöräilystä. Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta löysin kivan 150 sivun kirjan. Hausjärvi-Seura ry on 2008 ja Mikko Kylliäinen.

Kalle Kajander. Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista.

 

Penny-farthing” -mallinen polkupyörä

Kalle, jos kuka on pyöräretkeilijän esikuva!

Kalle Kajander (1862-1928) – kirjailija, maanviljelijä – oli myös innokas polkupyöräilijä, joka halusi korkealta kaksipyöräiseltään katsella avaraa Eurooppaa. Ja hän teki sen tyylillä. Kalle lähti polkemaan kohti 1889 avattua Pariisin maailmannäyttelyä. Pyöräretkiltään Kalle kirjoitti sanomalehtiin seikkaperäisiä ja vivahderikkaita matkakertomuksia. Lisäksi hän suunnitteli niiden kokoamista matkakirjaksi, mutta teos jäi painamatta. Onneksi kirjailija oli säästänyt käsikirjoituksen, josta tekniikan lisensiaatti Mikko Kylliäinen yhteistyössä Hausjärvi-Seuran (seuran 60-vuotisjuhla) ja Hausjärven kunnan (kunnan 140-vuotisjuhla) kanssa kokosi kirjan, jota tässä lyhyesti luonnehdin.

Alkuun pieni koonti polkupyörän historiasta Suomessa.          Polkupyörä saapui Suomeen keväällä 1869. Pyöräilyn ensimmäinen läpimurtoaika ajoittui Suomessa 1880-luvulle, jolloin lähinnä Englannissa valmistettujen polkupyörien maahantuonti alkoi 1884. Markkinoita hallitsi aluksi korkea pyörämalli, jossa etupyörän halkaisija oli 48 ja 60 tuuman välillä. Vuoteen 1897 mennessä vuosikymmenen alusta saakka levinnyt maailmanlaajuinen pyöräilyinnostus oli saavuttanut Suomen. Samana vuonna perustettiin Suomen Syklistiliitto edistämään pyöräilijöiden asemaa. Helsingin poliisilaitoksen rekisteriin merkittiin vuoden 1897 aikana 1533 polkupyörää, joten Kajanderin matkakertomuksilla oli siten jo kiinnostunut joukko lukijoita.

Kesällä 1889 moni suomalainen kirjailija ja taiteilija matkustivat Pariisiin tutustuakseen maailmannäyttelyyn ja Pariisiin. Useimmat kulkivat laivalla Itämeren poikki ja loppuosan matkasta junalla, mutta Kalle Kajander päätti suoriutua matkasta polkupyörällä.

Kallen pyörä oli sen ajan mukainen englantilainen korkea polkupyörä. Etupyörän halkaisija oli 52 tuumaa. Polkupyörällä Kalle ajoi kaikkiaan yli 3000 kilometriä päivämatkojen vaihdellessa suuresti, Hyvissä olosuhteissa matka edistyi sata kilometriä päivässä. Menomatka Pariisiin vei aikaa noin puolitoista kuukautta. Paluumatkasta Kajander kulki pyörällä kiinnostavimmat taipaleet, mutta välillä aina nousi junaan. Lisäksi paluun nopeuttamiseksi hän matkusti Itämeren yli laivalla. Paluumatkaan kului vain noin kolme viikkoa. Voi vain kuvitella sitä sitkeyttä ja peräänantamattomuutta, mitä tuon ajan pyöräretkellä tarvittiin! Polkea liki puolen toista metrin korkeudessa olevassa satulassa vastatuulen puhaltaessa Jyllannissa tai lasketella mukulakivikatuja tai pinnistellä sateessa ylämäkeä liejuksi muuttunutta tietä pitkin.

Kalle Kajanderin reitti kesällä 1889 polkupyörällä Suomesta kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Belgian halki Pariisin maailmannäyttelyyn – upouutta Eiffelin tornia ihmettelemään.    ”Se oli kesällä v. 1889, Pariisin viimeisen maailmannäyttelyn aikana, kun minun äkkiä pälkähti päähän lähteä polkupyörällä vieraita maita matkailemaan. Silloin ei ollut vielä niin monen miehen naisista puhumattakaan ”pää pyörällä” kuin nyt, vaan pidettiin vielä enimmäkseen kiinni vanhasta ruotsin laista, että ”kellä ei ollut hevosta, se sai käydä jalan”. Ja silloiset pyörät sitten! Ne olivat korkeita, vikureita, jalostamattomia, oikeita miehisen miehen hillittäviä konia, oikeita ”polkupyöriä”, jotka piankin heittäisivät selästään monenkin nykyajan ratsastajan. Minunkin omassani oli etupyörää 52 englannin tuumaa korkea, enkä nykyaikaista matalavartaloista, pitkäruumiista bicykkeliä, jonka sekä etu- että takaraajat ovat tasan kehittyneet, ollut silloin vielä nähnyt ollenkaan.”, kertoi Kajander myöhemmin.

Kirjassa Kalle Kajander kuvaa matkaansa vaiherikkaasti Hämeestä Turkuun, Tukholmasta Göteborgiin, Frederikshawnista Hampuriin ja sieltä Kölniin ja Kölnistä Pariisiin.

Pariisiin saapumisen ensitunnelmat Kalle Kajanderin kuvaamina. ”Kun aloin nousta ylös viimeistä mäkeä, niin jo näkyi jotain, ennen kuin tulin mäen harjallekaan. oli kuin olisi lyöty seiväs keskelle tietä. Se oli Eiffel-tornin huippu, joka näkyi jo sinne mäen taakse niin kuin tien viitta, ja kun tulin vuoren korkeimpaan kohtaan, niin siinä se oli allani ja edessäni laaksossa Parisi etukaupunkeineen, kaikkineen päivineen. Minä katselin vapaasti sen ylitse, peninkulmia, toisille vuorille saakka takapuolella Seinen”

”Miltä se oikeastaan näytti, ja mitä kaikkea silloin ajattelin, en tarkoin muista, mutta se oli ainoa hetki matkallani, jolloin hartaimmin olisin suonut jonkun kumppanin seisovan vieressäni, voidakseni sanoa hänelle: katsopa Parisia; ja jos minun sallitaan nyt, kun en enää hurmaannuksissa seiso Parisin ulkopuolella vuorella, tehdä pieni jokapäiväinen vertaus siitä millaisena se kuva nykyjään on mielessäni, niin muistelen toisinaan vaan äärettömän suurta, kihisevää ja potkivaa pataa, jonka keskellä Eiffel-torni törröttää kuin hiertimen varsi. Salainen vavistus, joka koko aamun oli minua rasittanut, katosi ja minä laskeuduin rohkeasti vuorelta alas St. Denisiin ja ajoin pyörällä St. Denisin portista maailman kaupunkiin sisään.”

Vuonna 1897 Kajander lähti toiselle pyörämatkalle aina Italiaan asti, matkatoverinaan aluksi Juhani Aho – etevämpi kirjailija mutta heikompi pyöräilijä. Myös tästä pitkästä matkasta on eläviä ja vaiherikkaita kuvauksia kirjassa.

Luettuani kirjan minulle vahvistui käsitys Kalle Kajander – pyörämatkailijan esikuva Suomessa!

Tässäpä on hyvä reittiehdotus nykypäivän polkijalle, seurata Kalle Kajanderin renkaanjälkiä Pariisiin. On siinä vieläkin tekemistä monelle nykyiselle fillaristille yli 120 vuotta Kalle Kajanderin pyöräreissun jälkeen.

Mainokset

Tietoja fillarantti

Pyöräilyyn hurahtanut ja eläkkeellä viisi vuotta ollut hemmo, joka harrastaa matkapyöräilyä ulkomailla ja kotimaassa. Eläkevuosien aikana kilsoja on kertynyt noin kuusikymmentätuhatta maantiepyörällä, reissupyörällä tai maasturilla. Kokonaissaldossa taidetaan mennä jo kolmatta kierrosta maapallon ympäri.
Kategoria(t): tietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Esikuva – Kalle Kajander

  1. Pekka Järvinen sanoo:

    Ja Kallen varustus: pyörän rasvat ja vaihtopaita…

    Kallen retki oli tyssätä jo Hankoon kun hän suistui kilvanajossa tienoheen ja särki pyöränsä, joka sitten Tukholmassa korjattiin.

  2. fillarantti sanoo:

    Joo on aika kaveri tuo Kalle, mielenkiintoinen kirja! Osattiin sitä ennenkin. Motivaatio, tahto ja sitkeys ovat kaiken perusta. Välineet toki auttavat;-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s