Rooma – Hämpton-blogin päivitys

Matkakuume roihuaa!

Jälkikirjoitus 17.2.2014

Tämä blogini kertoo eläkepolkaisuni Rooma – Hämpton fillarireissun suunnittelusta ja itse matkasta. Idea matkaan syntyi pari vuotta sitten. Luin Osmo Soininvaaran kirjan Fillarilla Nizzaan. Silloin ajattelin. Jos Osmo, miksen minäkin!

Reissun suunnittelun aloitin vuoden 2013 alussa. Opettelin auttavasti blogin pidon WordPress-blogialustalla. Siinä syntyi samalla dokumentaario matkan suunnittelusta.

Ristin matkani Rooma – Hämpton eläkepolkaisuksi, koska olin jäämässä elokuun alussa 2013 eläkkeelle. Itse matka ajoittui ajalle 20.4. – 6.6.2013 loma-ajalleni.

Matka onnistui hienosti ilman suurempia haavereita. Blogi kertoo matkan vaiheista muutaman päivän kokonaisuuksina. Matkalle osui kymmenen eri valtiota. Matkan kokonaispituudeksi tuli 4132 km pyöräni mittarin mukaan. Reissussa olin 40 ajopäivää ja 6 taukopäivää.

Olen parannellut Rooma – Hämpton blogiani helmikuussa 2014. Sitä varten olen käynyt koko aineiston läpi, tehnyt uutta taustatyötä, täsmennellyt tekstit ja sijoittanut lisää kuvia kuvateksteineen blogiin.

Uudet suunnitelmat siintävät jo mielessä. Ehkä jo ensi syksynä pääsen lähtemään uudelle matkalle. Ajatuksissa on nyt matka Suomesta etelään, ehkä Istanbuliin ja sieltä alas Etelä-Turkkiin? Matkakuume polttelee taas!

Katsotaan mitä hallitus päättää?

Tilastoa ja fiiliksiä… Rooma – Hämpton reissun jälkeen

Reilu viikko on kulunut Rooma – Hämpton reissun päättymisestä. Kestoltaan 46 päivän  ja yli 4000 km matka on osin vielä yhtenäistä helminauhaa; maat ja paikat eivät jäsenny vielä kunnolla . Perjantain sadepäivän käytin hyväksi ja kävin läpi matkan numero-osan. Tein aineistosta excel-taulukon, mikä antaa tilastollisen kokonaiskuvan reissusta. Tässä blogipostauksessa yritän vähän luodata matkaa paitsi numerojen valossa, myös tehdä siitä pientä analyysia.  Missä meni hyvin ja missä olisi ollut parantamista? Ehkä siitä joku muu pyörämatkaa suunnitteleva voi saada lisätietoa omaa reissuaan varten.

Hämeen Sanomat pe 7.6.2013, Toimittaja Juho Peltoniemi

Palautuminen on sujunut hienosti. Reissurutiineista on päässyt arkielämään kiinni aika sujuvasti. Samoin osittainen lajinvaihto on edennyt mukavasti. Torstaina 6.6., kun reissu loppui Hämeenlinnan torille, jo seuraavana päivänä olin pelaamassa golfia hienokuntoisella Tawast Golfin kentällä. Kierroksia on kertynyt viikon aikana kuusi ja pääosin matka golfkentälle on taittunut fillarilla. Golfkierroksen ohessa syntyy noin 25 km fillarilenkki, mikä varsinkin mennessä toimii sopivana lämmittelynä. Toisaalta golf on ”pihkaraisen” vaikea laji, sen tässä taas ensimmäisten kierrosten valossa on todennut. Ja pelirutiinia pitäisi saada lisää, koska ensi keskiviikkona 19.6. odottaa seuran perinteinen golfmarathon. Nimi tulee siitä, että pelataan neljä täyttä golfkierrosta peräjälkeen. Startti on aamulla viideltä ja viimeisen kierroksen odotettu päättymisaika on siinä yhdeksän – kymmenen vaiheilla illalla. Kävelymatkaa Sporttrackerin mukaan on aiempina vuosina kertynyt noin 42 – 44 km. Toinen asia, mikä on tullut esiin jo näinkin pian, on energiakulutuksen muutos. Päivittäinen sadan kilometrin pyöräily söi energiaa noin 4000 – 5000 kcal, joskus enemmänkin. Golfkierros bägiä kantaen kuluttaa noin 2000 kcal, joten tässä hyvillä syömä- ja juomalahjoilla varustettuna pitäisi pelata pari – kolme kierrosta päivässä. Tuo puolentoista kuukauden reissu tiputti painoa noin neljä kiloa huolimatta ankarasta vastarinnastani (nimimerkki voileipäpöytien kauhu). Nyt tuntuu, että kiloja tulee takaisin yllättävän pian… valitettavasti!

Fillarantti on juuri laskeutunut Hämeenlinnan torille 6.6. klo 15.50

Matkan ruodintaa… Tässä ensin tilastolliset perusfaktat luetteloituna:   Tilastoyhteenveto.Rooma-Hämpton 2013 , Excel-taulukko (avaa uuteen ikkunaan)

Kilometrejä kertyi pyöräni matkamittariin yhteensä 4132 km Rooman Fiumichinon lentokentältä kotiini Hämeenlinnaan. Matkamittarini virhe on noin +2 %, joten korjattunakin matka jäi yli neljäntuhannen kilometrin. (3882 km ajopäivinä ja 250 km välipäivinä)

Lähdössä 20.4.2013 kohti Roomaa HKI- Vantaa-lentokentällä

Matkapäiviä oli yhteensä 47, joista menopäivän ohella oli 40 ajopäivää ja 6 välipäivää.
Ajopäivää kohti kilometrejä kertyi keskimäärin noin 103 km (97,1km/ajopäivä ja 35,7km/välipäivä)

Valtioita osui matkareitille kaikkiaan kymmenen järjestyksessä Italia, Slovenia, Itävalta, Unkari, Slovakia, Puola, Liettua, Latvia, Viro ja Suomi. Laskin huvikseni myös eri maiden kilometrit päivämatkojen perusteella. Luvut eivät ole kovin tarkkoja, koska saman päivän aikana tuli käytyä kahdessa tai jopa kolmessakin. Italia oli ykkönen liki tuhannella kilometrillä. Puola ylsi myös yli 900 km. Pääosin muiden maiden kilometrit jäivät kolmeen neljään sataan. Peränpitäjinä olivat tässä mielessä Itävalta noin 70 km, Suomi noin 130km ja Unkari noin 180 km.

Tässä on vuorossa reissun viides valtio Slovakia.

Tehollinen ajoaika (pyörä liikkeessä) oli yhteensä 227 h 41 min. (noin 5-6 tuntia/pvä) Toki ajopäivän pituus oli yleensä pari tuntia pidempi tauot mukaanlukien. Keskinopeudeksi muodostui 18,1 km/h matkamittarilukemien mukaan laskettuna.

Tässä Inseran kojelautaa. Matkamittari ja matkatoverini pikkuG-fillarinavi. Se mittasi myös korkeutta ja kaltevuutta. Nuo lisäkahvat eivät olleet mukana.

Nousumetrejä matkalla oli yhteensä (ridewithGPS) oli yhteensä 36065 m, mikä vaihteli huomattavasti. Pahimmat nousut ajoittuivat heti kolmelle ensimmäiselle ajopäivälle Apenniinien ylitykseen. (+1720 m, +2589 m ja +2338 m). Myös Sloveniassa (Alppien jatkeet) oli kovia nousuja. Yllättävä piikki oli viimeinen ajopäivä (105 km) Vihdistä pikkuteitä pitkin Hämeenlinnaan (+1833 m). Laskin oheiseen excel-taulukkoon myös keskinousuprosentin koko päivän kilometreille, mikä sinällään antaa huonon kuvan, koska se ei huomioi laskuja. Paremman kuvan siitä saa kertomalla prosenttiluvut kahdella. Korkeimmat todelliset nousuprosentit fillarinavini (pikkuG) mukaan olivat 15-20%. Pisimmät yhtäjaksoiset nousut olivat noin 15-20 km.

Näitä liikennemerkkejä oli välillä aika tiuhassa

Pyöräilijän motto – Ei ylämäkeä ilman alamäkeä – toteutui myös kiitettävästi. Koko reitin laskumetrit olivat 36009 m, joten tuon mukaan Roomasta tultiin Hämeenlinnaan 59 m ”ylämäkeen”. Hurjia laskuja oli lukemattomia. Vuoriston serpentiinitiet hillitsivät mutkineen luonnollisesti vauhtia. Iän myötä laskurohkeus on vähentynyt ja kovimmissa laskuissa hillitsin menoa Insera-pyöräni tehokkailla levyjarruilla. Kovin alamäkinopeus oli noin 58 km/h. Siinäkin jarrutin jonkin verran. Vapaalla laskulla nopeudet olisivat nousseet noin 60 -70 kilometriin tunnissa ehkä ylikin.

Matkamajoituksia kertyi yhteensä 46 yötä. Itselleni tuli yllätyksenä majoitusten edullinen hintataso. Käytin Booking.com-varausjärjestelmää koko matkan ajan. Yhden ainoan majoituksen varasin ”lennosta” saavuttuani Slovenian Lipavaan. Muut majoitukset varasin yleensä edellisenä iltana tai lähtöaamuna. Majoitusten hinnat vaihtelivat 8 – 38,5 euroa/yö. Keskihinnaksi muodostui noin 24 euroa/yö. Toki osassa yöpymisistä tuli lisäksi 1-2 euroa turistiveroa. Kannattaa miettiä, ottaako teltan mukaan vai ei. Sinällään kummallakin yöpymismuodolla on etunsa. Itselläni ratkaisi hotellilinjauksen valinnan ennen muuta iän tuoma mukavuuden halu ja elektronisten laitteiden lataustarpeet.

Puolan TV-esiintymisen takia poseeraus hotellikyltin alla

Matkamausteita – Matkan antia ja opittavaa

Kokonaisuutena matka onnistui erinomaisesti. Olin toki valmistautunut aika huolellisesti etukäteen. Suunnittelu käynnistyi jo hyvissä ajoin edellisenä syksynä. Kävin eri osa-alueet läpi, karkea reittisuunnitelma, pyörä ja varusteet, kunnon kohottaminen ym. Aikataulun laadin niin, että paluu takaisin Suomeen olisi kesäkuun alussa . Varauduin etukäteen keskimäärin noin 80 km päivätaipaleisiin ja yhteen vapaapäivään viikossa. Matka taittui kuitenkin huomattavasti nopeammin eli noin sadan kilometrin päivämatkoin. Tuosta välipäivätavoitteesta pidin hyvin kiinni. Ainoastaan Puolassa ajoin peräjälkeen yhdeksän matkapäivää ennen välipäivää. Osaltaan matkan etenemistä edesauttoi hyvä onni säiden kanssa. Toki välillä tuli vettä kuin saavista ja vastatuulikin tuiversi. Pääosin kuitenkin ilmojen haltijat olivat puolellani. Tuuli on pyöräilijän pahin vihollinen. Nyt se oli aika lailla ystäväni. Etelänpuoleiset ilmavirrat ja loppumatkasta itävirtaus helpottivat ajoa. Toki välillä sai puskea kunnolla vastatuuleenkin tai sivuvastaiseen.

Tuli sitä vettäkin välillä;) Kuva on otettu renkaanvaihdon jälkeen Vilnaan saapuessa

Etukäteen minua peloteltiin Alpeilla. Suunnittelin kuitenkin reitin niin, että oikeastaan kiersin Alpit idästä. Jossain Slovenian vaiheilla ylitin Alppien jatkeet noin kilometrin korkeudessa. Kovimmat nousut olivat heti kolmena ensimmäisenä ajopäivänä huipentuen Apenniinien ylitykseen, jossa piti kivuta reilusti yli kilometriin. Lumiraja oli muutaman sadan metrin päässä. Matkan puolivälin vaiheilla seurasin IPadistä Eurosportin kuvaa Italian Girosta, jolloin samoihin maisemiin oli tullut takatalvi. Kilpailijat polkivat lumikinosten ympäröiminä. Itse olin jo onneksi alta pois. Tottakai nousut ”rassasivat”, mutta yllättävän hyvin kuitenkin selvisin niistä 125 kiloisen massani kanssa (pyörä ja kuski varusteineen). Pienimmällä välityksellä pystyi polkemaan vielä noin 15% nousua, tosin nopeus oli noin 4-5 km/h. Muutaman kerran piti Apenniineillä taluttaa lyhyitä pätkiä, missä nousuprosentti oli noin 20 tai jopa ylikin. Pisin talutus oli yli viisi kilometri, mutta se johtui tunnelista, missä ei kerta kaikkiaan uskaltanut ajaa ajoväylällä.

Pyörä varusteineen pelasi loistavasti. Yksi ainoa rengasrikko osui matkalle. Sekin johtui kaatosateesta, kun ajoin Vilnaan tullessa veden peittämällä kadulla teräväreunaiseen viemärikuoppaan ja sisärengas räjähti. Pyörä nurinniskoin ja kaatosateessa uusi sisärengas tilalle. Levyjarrut olivat tehokkaat ja toimivat hyvin, mutta alkoivat kyllä vinkua ja etujarrussa oli pientä takertumisen ongelmaa. Matkalla kyselinkin Hämeenlinnan Polkupyörätukun ”päämekaanikoltani” Niko Koivistolta neuvoa Facebookin välityksellä. Mittarin johdon katkaisin vahingossa, mutta sekin tuli kuntoon ”jeesusteipillä”.

Tässä ovat mukana olleet asusteet, jotka sijoittuivat kahteen sivulaukkuun.

Matkavarusteet olivat riittävät. Varusteluettelo oli periaatteessa sopiva. Ajovaatteita oli turhankin paljon. Olin varannut kolme paria ajohousuja ja ajopaitoja. Kahdella olisi hyvin pärjännyt. Sivu- ja tankolaukkujeni paino varusteineen oli noin 12 kg. Ehkä matkavarusteista olisi saanut kilon tai kaksi  pois. Työkaluja ja varaosia en juurikaan joutunut käyttämään. Matkalla hankin kynsileikkurit ja viinpullon avaajan. Vastaavasti hukkasin aurinko-ajolasini naispyöräilijää auttaessani.

PikkuG eli pyöränavigaattori Garmin 800 oli tärkeä varuste. Tosin sen kanssa sai olla tarkkana. Sen navigointi varsinkin polkupyöräasetuksilla oli välillä ihmeellistä. Se saattoi ehdottaa monen kymmenen kilometrin lisälenkkiä. Käytinkin sitä yleensä ”karttana” ja suunnistustukena. Hotellit se löysi kaupungeissa hyvin ja samoin siitä oli iso apu suunnistaessa isoista kaupungeista ulos. Muutaman kerran resetoin sen tehdasasetuksiin saatuani ohjeet maahantuojalta, kun se meni jumiin.

Vapaapäivänä Celjessä valokuvaaja matkatoverini kanssa

Normaalit matkarutiinit. Normaali ajopäivä meni suunnilleen näin.

• Aamulla herätys siinä kuuden seitsemän pinnassa, aamutoimet ja aamiaiselle
• Matkareitin ja seuraavan majapaikan tarkistus ja merkintä muistikirjaan
• Lähtö hotellista yleensä noin 9-10 tienoilla (+/- 1 tunti)
• Ajoa päivällä yleensä noin 5-6 tuntia ja tauot noin 1-2 tuntia. Päivällä söin kiinteätä ruokaa hyvin harvoin, joskus joku keittolounas, pähkinöitä, suklaata ym. pientä naposteltavaa ajon aikana, kahvitauko yleensä aamu- tai iltapäivällä ajon lomassa.
• Saapuminen uuteen majapaikkaan yleensä klo 16-18 (+/- 2 tuntia)
• Majapaikkarutiinit/ kuvien siirto kamerasta ja Iphonesta IPadiin ja laitteet lataukseen, FB-päivitys, sitten suihkuun ja blogin kirjoittamista 1-2 tuntia ja ruokapaikan etsintä ja tankkaus seuraavaa päivää varten
• Illalla yleensä vielä seuraavan päivän reitin suunnittelu. Ensin karkea rajaus IPad kartta-ohjelma ja Booking.com-hotelliportaali. Sitten seuraavan päivän kohteen ja majapaikan varauksen jälkeen tarkempi reittisuunnittelu RidewithGPS-ohjelmalla, minkä laitoin vielä omalle ja Fillarantti reissaa ja bloggaa-FB-sivuille nähtäväksi.
• Nukkumaan yleensä noin 22-23 tienoilla
• Vapaapäivinä pyykinpesua, blogin päivitystä, paikkakunnan katselua pyörän selästä

Tuhannen kilometrin rajapyykit:

1. Ensimmäinen tuhat kilometriä tuli täyteen Batujessa Sloveniassa
2. Kaksituhatta kilometriä napsahti mittariin välillä Bielsko-Bialan jälkeen Puolassa
3. Kolmetuhatta kilometriä täyttyi parikymmentä kilometriä ennen Vilnaa Liettuassa
4. Neljätuhatta kilometriä rikkoutui ajaessani Tallinnan satamaan Virossa

Hauskoja sattumuksia oli matkalla paljon. Tässä muutamia:

• Moottoritietunnelia naaraamassa / ks. tarkemmin postaus Apenniinien selätys
• Riminin golfklubilla / katso Adrian meren taikaa
• Florenzina- rouva / katso Veni, vidi, vici
• Vappua viettämässä Sloveniassa / katso Ensimmäinen tuhat kilometriä täynnä
• Kylän pappi ja Äänekosken Huiman ex-pelaaja olusilla / katso Slovenian sielua tutkimassa
• Kolmessa maassa samana päivänä / katso Kolmen valtakunnan kierros
• Pizzaa Bella Italianon tapaan / katso Unkari, Punkari, Unkari
• Venäjä – Suomi lätkämatsi / katso MM-lätkää katsomaan Slovakiaan
• Pieni pätkä junalla / katso Force majeure- kortti käytetty Slovakiassa…
• Lossillakin tuli kuljettua pari pätkää / katso Uusi maa uusi valuutta ja Polska, polska
• Ajolasien menetys / katso Polska, polska
• Kuokkavieraana häärituaalissa / katso Polska, polska
• Special Gueststar in PolandTV / katso Puola on iso maa
• Fillarantti Livanissa ja Rauli Vilanissa / katso Fillarantin navigointihölmöily…
• Sunnuntaina Otepäässä golffaamassa ja iltapäivällä Rattamaratonilla / katso Kierros golfiakin mahtui fillarireissun ohjelmaan
• Treffit Hämeenlinnan torilla /  katso Torilla tavataan

Pienellä lossiristeilyllä Puolassa

Lopuksi Fillarantti kiittää ja kumartaa kaikille lukijoilleen, tukijoilleen ynnä muille kylän miehille&naisille. Jatkoa seuraa, en tiedä vielä miten mutta eiköhän se pikkuhiljaa selviä…   Tämä oli hauska projekti, minkä päälle on hyvä suunnitella uusia kujeita!

Torilla tavataan

Olipa hienoa ajaa Hämeenlinnan torille torstaina 6.6.2013 vähän ennen kuuttatoista.Vastassa oli monta tuttua ihmistä. Ilma oli loistava ja tunnelma välitön.

Palataanpa vähän taaksepäin. Jo viime postauksessa kerroin, että sain kuin sainkin yösijan Rauli ja Jatta Nummenmaan Pickalan loma-asunnossa. Ajelin pyörällä Tallinnan lautalta Kivenlahteen, missä Rauli oli pakullaan vastassa. Pyörä pakun kyytiin ja menoksi, muuten olisi mennyt turhan myöhään. Jatta oli lämmittänyt saunan valmiiksi ja valmisteli hienoa tervetuliaisateriaa.

Rauli ja Jatta Pickalan kodissaan

Ajomatkalla Kivenlahteen puhelin soi, mutten ehtinyt vastata. Hämeen Sanomien toimittaja Juho Peltoniemi oli jättänyt vastaajaan viestin, että ovat saaneet vinkin pyöräretkijuttua varten. Hän lupasi soittaa uudelleen torstaiaamuna, jotta voimme puhua jutusta tarkemmin. Näin kävikin. Rauli lähti aamulla metsätöihin omalle metsäpalstalleen ja pudotti minut pyörineen Vihdin kohdalle Porin tielle. Puhelin soi ja toimittaja Peltoniemi jututti minua lehtiartikkelia varten. Hän teki jutun pääosin blogini pohjalta perjantaiaamun lehteen. Lähetin tien päältä muutamia hänen blogistani valitsemiaan kuvia sähköpostilla ja sovimme, että HäSa-kuvaaja on paikalla Hämeenlinnan torilla torstaina viimeisenä ajopäivänä neljältä iltapäivällä. Muille tieto levisi Facebookin kautta, kun tuntia ennen Hämeenlinnaan ajoa join kahvit Rengossa ja panin sieltä IPadilla tiedon Facebookin kautta, että torilla tavataan.

Pyörä parkkiin ja IPad esille toimittaja Juho Peltoniemen pyytäessä kuvia lehtijuttua varten;)

40. ajopäivä torstai 6.6.2013 Vihti – Hämeenlinna 105 km / # 4132 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2637147 Nousu- ja laskumetrit: +1833 m / -1745 m

Viimeinen ajopäivä aukeni aurinkoisena. Jatta oli laittanut upean aamiaisbuffeen Raulille ja Fillarantille. Kiittelin heitä vieraanvaraisuudesta ja pyysin tulemaan lähiaikoina vastavierailulle golfin merkeissä Hämeenlinnaan. Rauli tiputti minut Porin tielle ja lähdin ajamaan kohti Karkkilaa. Olin unohtanut täyttää pyöräpullot ja lämpöä oli riittävästi. Onneksi parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen Karkkilan ABC-asemalla sain juotavaa ja aamukahvin samalla. Reittisuunnitelman tein aamulla normaalirutiinilla. Tavoitteena oli välttää pääteitä. Heti Karkkilan jälkeen hyppäsinkin Pilpalantielle, minkä Rauli oli neuvonut. Se olikin hieno tie ajaa, hyväpäällysteinen polveileva maalaistie.

Halkojakin olisi ollut matkan varrella tarjolla, mutta sivulaukut olivat jo täynnä;)

Nousuja oli yllättävän paljon reitillä, kuten nuo nousumetritkin otsikon alla osoittavat. Mutta tässä pätee yksi pyöräilijän motto  – Ei ylämäkeä ilman alamäkeä! Pilpalasta ajelin pikkuhiljaa kohti Renkoa. Ohitin Marskin majan (olipa tienvarsikyltti päästetty huonoon kuntoon) ja Räyskälään menevän tienristeyksen.

Hämäläistä maisemaa Räyskälää lähestyessä.

Nyt jo Rengossa. Matka uhkaa loppua kesken;)

Renkoon tuli vähän ennen kolme iltapäivällä. Join kahvit tutulla TB-huoltamolla Hämeen Härkatien ja Kymppitien risteyksessä. Kahvipaikka oli tullut tutuksi monelta harjoituslenkiltä. Viimeksi vähän ennen reissuun lähtöä testasin laukkuvarustuksia tuonne huoltamolle suuntautuneella lenkillä ja muutaman kerran jo kevättalvella. Huoltamon myyjärouvan kanssa oli puhetta Rooman reissustani ja aiemmista käynneistä. Asia nousi esiin, kun kahviossa tein pienen Rome – Hämpton -plakaatin torille ajoa varten tankolaukkuni päälle. Samalla annoin vinkin torille tulosta Facebookin välityksellä.

Rengon TB-huoltamo, jossa tuli käytyä useasti ennen reissua harjoituslenkillä.

Viimeinen etappi Turuntietä Hämeenlinnaan on tosi tylsä valtatiepätkä, mutta nyt se meni kuin siivillä. Ajoin ensin ”sponsoritapaamiseen” morjestamaan ”päämekaanikkoani” myymälänhoitaja Niko Koivistoa ja muuta Polkupyörätukun väkeä. Vaihdoimme kuulumiset ja oli juttua Insera-pyöräni hienosta kestävyydestä. Sitten ajoinkin torille tuttuja tapaamaan.

Hämeenlinnan torilla. Eläkepolkaisu on tehty!

Hämeen Sanomien kuvaaja tuli varttia yli neljä ja pani Fillarantin ajelemaan ympäri toria lehtikuvia varten. Tuntui tosi hienolta, kun torille oli tullut niinkin monta tuttua työpaikalta, golfkavereita, vanhin tyttäreni Petriina ja muita tuttuja tunnin varoitusajalla.
Torilta ajoin Petriinan ja hänen miehensä Ronin kotiin lapsenlapsiani moikkaamaan. Eikä sieltä heti päässyt pois vaan minut laitettiin Miskan, Mariuksen ja Ronin kanssa ulkoporeammeeseen. Vasta sen jälkeen pääsin kotiin vaimoa halaamaan!

Vaimoni Ulla kotimme lasiterassilla

Fillarireissu Roomasta Hämptoniin päättyi 6.6.2013 klo 19 Haukantielle. Kilometrejä kertyi kaiken kaikkiaan 4132 km. Ajopäiviä oli 40 ja kuusi ns. välipäivää. Tavoitteenani on tehdä vielä blogiin koontipostaus, missä analysoin reissua tarkemmin. Mutta annetaan asian nyt jonkin aikaa muhia takaraivossa. Lehtiartikkeli oli perjantain lehdessä ja oli mielestäni oikein onnistunut.

Hämeen Sanomat 7.6.2013

Palautetta lehtijutusta ja reissusta sekä onnitteluja sain heti perjantaina aamupäivällä golfkentällä. Pitihän sitä heti seuraavana päivänä lähteä pelaamaan rundi golfia. Tällä kertaa en voinut mennä sinne pyörällä, koska mailat ja muut varusteet piti viedä Tawastille bägivarastoon. Mutta jatkossa yhdistetään fillarointi ja golf!

Fillarantti kiittää ja kumartaa!

Tässä lopussa haluan kiittää teitä kaikkia kannustuksesta! On ollut upeaa huomata, että tälläisen tavallisen taaplaajan jorinat ovat kiinnostaneet. Yksinäiselle pyöräilijälle on ollut arvaamattoman suuri tuki saada palautetta ja kannustusta sosiaalisen median kautta. Blogiosumien määrä on jo noin 8500 ja oma Facebook-sivuni ja Fillarantti reissaa ja bloggaa-sivu ovat täyttyneet tykkäysistä ja kommenteista. Se on antanut voimaa ja virkistystä rankan ajopäivän jälkeen. Nöyrä ja vilpitön kiitos teille jokaiselle!

4000 km poksahti rikki Tallinnan satamassa

Kirjoitan tätä postausta Tallink SuperStar-laivassa Tallinnan satamassa. Tulin tänään keskiviikkona 5.6. kahden pinnassa Tallinnaan ja ajoin suoraan fillarinavini pikkuG:n ohjaamana sataman D-terminaaliin. Saavuttuani sinne, katsoin matkamittaristani, että 4000 km täyttyi lähdöstä 21.4. Roomassa Fiuminchinon lentökentältä, missä merkitsin mittarin alkulukeman ylös. Hankin lipun laivaan ja ajoin parin kilometrin päässä sijaitsevaan ruokapaikkaan. Minulla on jo pitkään Tallinnan reissulla ollut tuttu ruokapaikka Vana Wilhelm-pub Tarton tien varressa. Nyt se olikin vaihtanut paikkaa muutama sata metriä saman kadun varrella, mutta viihtyisä sisäpiha oli pois.

Pubi Seklusjutte Maalta ja Merelt – menu

Vierestä löytyi toinen kiva sisäpihapaikka Pubi Seklusjutte Maalta ja Merelt. Se sopi jotenkin reissuni teemaan ja söin siellä maittavan lounaan jälkiruokajäätelön kera. Sitten ajoin laivalle ja yritän laittaa siellä blogipostaukseni julkaisukuntoon.

Tallinnassa oli hyvä herkutella ennen laivalle ajoa;) 

Matkaa on tehty jo aika pitkään… Mutta yllättävän hyvin se on mennyt. Ystäväni Rauli kävi moikkaamassa ja ajoi kanssani muutaman päivän akselilla Latvia-Viro. Sosiaalinen media on myös hyvä tuki yksin pyöräilijälle. Kiitos teille Facebook-kaverit ja blogini kommentoijat. On mukava avata päivittäin Naamakirja ja lukea kymmenet palauteet. Blogini laskuri näyttää jo yli 7500 käyntikertaa. Tuostakin pitänee olla erittäin tyytyväinen ja samalla nöyrä. Loppusuora on kohta aukemassa. Vielä muutama päivä Virossa ja sitten lahden yli Helsinkiin ja Hämptoniin. That´s it!

 

37. ajopäivä maanantai 3.6.2013 Tartto – Viljandi, 83 km / # 3819 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2616825 , Nousu- ja laskumetrit: + 435 m / -387 m

Tie on kuuma mutta puut varjostavat sopivasti

Tänään maanantaina oli hienot ajo-olosuhteet. Rakastan lämpöä ja sitä oli sopivasti +28C. Tuuli, pyöräilijän paras ystävä tai vihollinen, oli tänään loistokaveri. Ajoin lähes koko ajan länttä kohti ja takana myhäili kevyt myötätuuli. Nestettä piti tankata normaalia enemmän lämmöstä johtuen, mutta muuten sai lasketella aika reipasta kyytiä. Tarton kaupungista selvisin hyvin ulos fillarinavini PikkuG:n avustuksella. Liikkeellelähtö viivästyi noin yhteentoista, mutta sain kuin sainkin Jukolan Jussi-lookini siistittyä hotellin parturissa ennen lähtöä.

Maisemat olivat kauniita Viljandia lähestyessä

Ainoa pikku ”ylläri” alkumatkasta oli noin viiden kilometrin tietyöosuus. Siinä piti ajaa soratietä ja nieleskellä samalla ohittavien tai vastaan tulevien autojen pölypilveä. Mutta onneksi vain viisi kilometriä. Pidin muutamia nestetankkaustaukoja matkalla, mutta selvisin tuosta reilun 80 km matkasta alle neljään tuntiin.

Vesimaisemaa Tarton ja Viljandin välissä

Majapaikkani Viljandissa on Kaare Guesthouse (Puhkemaja).
Kokonainen ja hyvinvarustettu huoneisto on käytettävissäni (35 euroa). Muun muassa infrapunasauna kuuluu tähän kämppään. Pyykit on levitetty ulos kuivumaan, blogipostaus on kohta tehty… Tästä on reilu kilometri keskustaan ja kohta pitää lähteä ruokapaikkaa katsomaan. Viljandi on pienehkö ja idyllinen noin     20 000 asukkaan kaupunki Etelä-Virossa.

Tässä linkki:      http://fi.wikipedia.org/wiki/Viljandi  Kaupunkiopas: http://www.visitestonia.com/fi/lomakohteita/kaupunkioppaita/viljandi

Viljandin kaunis kaupunki näkyy kukkulalla

 

38. ajopäivä tiistai 4.6.2013, Viljandi – Rapla, 121 km / # 3940 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2625657 , Nousu- ja laskumetrit: +499 m/ -521 m

Eestin maalla on tilaa ajatella;)

Illalla mietin ajovaihtoehtoja ja majoituksia, mutta jätin ratkaisut aamuun. Ajatuksenani oli jo illalla, että ajan yhdellä väliyöpymisella Tallinnaan. Vaihtoehtoina oli Paiden seutukunta tai sitten Raplan alue. Lisäksi ajattelin, että ajan ensin vähän normaalia reilumman päivämatkan, jotta Tallinnaan keskiviikkona ajamiseen jää vähän lyhyempi rupeama. Aamulla avasin ensimmäisenä Booking.com-portaalin. Onneksi jätin majapaikan varaamisen aamuun. Raplan kohteelta A.A. Nauri Kulälistekorterid oli ”hermot pettänyt” ja olivat alentaneet illan hinnan nyt puoleen    (16 euroa noin 50 neliön siisti kaksio, ei paha;). Varaus sisään ja varmistus tuli saman tien sähköpostiini. Sen jälkeen tein normaalit aamurutiinit. Ensin katsoin majapaikan sivulta reittiehdotuksen. Sitten siirryin RidewithGPS-ohjelmaan ja tein muutamassa minuutissa reittisuunnitelman päivällä, jotka olen laittanut tavan mukaan Facebookiin omalle aikajanalleni ja Fillarantti reissaa ja bloggaa-sivulleni.

Viljandin jälkeen vehmeät maisemat jatkuivat

Pääsin liikkeelle aamulla kymmenen tienoilla. Matkaa oli edessä reilu 110 km. Lisäksi pyörän mittarissa oli seitsemän kilometrin ruokapaikka-ajo. Ilma oli taas loistava, heti aamulla oli noin 24 C-astetta ja iltapäivällä siihen tuli lisää pari-kolme astetta. Tuuli puhalteli edellisen päivän tapaan idästä. Itse lähdin ajamaan kohti pohjoista. Matkalla ei kummempia ihmeitä tullut eteen. Yksi kilometrin parin tietyöpätkä vähän korvensi, koska sitä ei koskaan tiedä, miten pitkään soratie jatkuu.

Mukavia veistoksia matkan varrella;)

Ajelin puoleen matkaan Turiin ja söin siellä hyvän Seljanka-keiton. Aamulla majapaikassani ei ollut aamiaista, joten tein sen itse; paketillinen hyvää lihamakkaraa mikrossa, litra jogurttia ja sämpylöitä sekä teetä. Niin ja alkumatkasta pysähdyin vielä tien varressa syömään oikein ison hampurilaisen maidon kera. Eli näillä voiteilla fillarini kulki tänään tuon 120 km ja hyvin kulkikin. Nestettä toki piti tankata aika reilusti lämmön takia.

Kylläpä Seljanka-keitto maistui!

Matkalla puhelin soi ja Raplan majapaikan isäntä soitti ja kysyi koskahan herra saapuisi kohteeseen. Ilmoitin arvioksi viideltä iltapäivällä. Tulin varttia yli, koska jouduin jonkin verran etsimään kerrostalossa Tallinna mnt 43 sijaitsevaa huoneistoa. Panin nimittäin erehdyksessä pikkuG:lle osoitenumero 43 sijasta 143 eikä ilmeisesti sellaista numeroa olekaan, koska pikkuG oli ihmeissään;) Nyt täällä ollaan. Ainut ongelma on, että internet-yhteyden ohjetta en vielä ole saanut. Mutta pitääpä lähteä kysymään, jos vastapäätä asuva emäntä on jo tullut kotiinsa. Tuon internetin kanssa kävi lopulta hyvin. Kun yhteys toimi vain plugilla ja mihin IPadissa sen työnnät, emäntä antoi käyttööni oman läppärinsä muitta mutkitta. Soitti vielä hetken perästä ovikelloa, että tässä on latausjohdot. Hienoa palvelua!

Rapla on pieni noin 5-6000 asukkaan kaupunki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rapla

Hauska linjuripysäkki ennen Raplaa

39. ajopäivä keskiviikko 5.6.2013 Rapla – Tallinna, 64 km / # 4004 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2629254 Nousu- ja laskumetrit: +353 m / -410 m

Vähiin käy tämä ilo! Tänään pitäisi suunnistaa Tallinnaan ja sieltä sitten jollakin lautalla Helsinkiin. En ole vielä varannut mitään lauttayhteyksiä, koska välimajoitus Helsingissä on auki. Reissun luonteeseen kuuluu tietty improvisaatio, joten eiköhän jotain järjesty. Ilma ainakin näyttää hyvältä. Pitää pakata tavarat kasaan ja hakea fillari kellarikomerosta ja lähteä sitten aamupalapaikkaa etsimään. Aamiaispaikka löytyi heti kilometrin päästä. Mukava pikkukahvila tarjosi aamiaiseksi keittoa, leipää, tuoremehua ja teetä. Joskus kymmenen jälkeen lähdin ajamaan tietä 15 pitkin kohti Tallinnaa. Hiukan tylsä tie, mutta onneksi matka oli lyhyt. Muutama tietyökohta osui matkalle, mutta muuten oli ihan hyväpintaista tietä. Tuuli oli jonkin verran kääntynyt ja puhalteli sivusta tai sivuvastaisena. Join vielä hyvät viinerikahvit matkalla ja ajoin suoraan Tallinnan sataman D-terminaaliin ja sitten oli vielä aikaa ajaa syömään ennen laivan lähtöä.

Tässä viimeinen lounaani ennen laivalle ajoa

Asioilla on tapana järjestyä. Olin vielä ilman majapaikkaa Helsingin päässä. Muutama vaihtoehto oli toki mielessä. Yksi oli jopa se, että olisin jäänyt vielä yhdeksi yöksi Tallinnaan tai sen lähiympäristöön ja mennyt sitten vasta aamulautalla yli. Tallinnaan ajaessa soi puhelin. En edes ehtinyt vastata siihen. Katsoin, että ystäväni Rauli, oli soittanut. Soitin pysähdyttyäni heti takaisin. Rauli ehdotti, että tulisin illalla Kirkkonummen Pickalaan heidän lomataloonsa. Hän jopa tarjoutui tulevansa vastaan johonkin sopivaan välietappiin ”pakulla”, jotta ehdittäisiin vielä illalla juttelemaan. Matkaa Pickalasta Hämeenlinnaan on noin 130 km eli aika pitkä viimeiseksi ajopäiväksi. Tässäkin Rauli tuli vastaan. Hän oli torstaiaamuna menossa metsäpalstalleen töihin ja lupasi tiputtaa Fillarantin pyörineen sopivaan paikkaan matkan varrella. Näin sovittiin! Laivamatkan jälkeen on muutama peninkulma ajoa Kirkkonummen suuntaan ja sitten vielä huominen päivä. Reissu on loppusuorallaan!

 

Kierros golfiakin mahtui fillarireissun ohjelmaan…

Olemme hyörineet matkakaverini Raulin kanssa jo muutaman päivän  täällä Latviassa. Mutta vasta tänään pääsimme ensimmäistä kertaa fillarilla yhdessä matkan päälle Madonasta kohti Smiltenaa. Lähdimme aamulla jo hyvissä ajoin liikkeelle ennen yhdeksää. Ilma oli viileämpi kuin eilen, mutta oli pilvipoutaa.

Matkakaverini Rauli liittyi seuraani Latvian Daugapilsissä

35. ajopäivä perjantai 31.5. 2013 Madona – Smiltene, 100 km / # 3566 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2596943 Nousu- ja laskumetrit: +883 m / -891 m

Fillarantin poseeraus Latvian syrjäseudulla;)

Tänään vedimme hyvällä tempolla sata kilometriä. Olosuhteet olivat puolellamme. Tuuli oli kaakon suunnasta ja ajon pääsuunta oli pohjoinen. Ihan alussa kaupungissa, kun polkaisimme mukavasta Madonan hotellistamme kohti pohjoista, oli noin viiden kilometrin nousu noin 250 metriin. Siinä sai hyvin veren kiertämään eilisen illan istujaisten jälkeen.

Rauli polkee ja pyörä kulkee;)

Sitten painettiin pitkä pätkä Latvian ylänkömaata pitkin. Paikannimet vaan vaihtuivat, Lautere, Gulberis, Vespiebalca, Jaunpiebalca etc. Kahvipaikkaa yritimme löytää noin kuudenkymmenen kilometrin ajon jälkeen. Ei onnistunut. Palvelukulttuuri täällä Latvian syrjäseuduilla on aika alkeellinen. Muutama pikku kauppa tuli vastaan, mutta kahviloita ei löytynyt.

Yksi kamala tienpätkäkin tuli vastaan ennen kuin yhytimme P27-tien, mikä vei Smilteneen.

Välillä oli huonompaakin alustaa. Onneksi sepelitie loppui;)

Ajoimme pari-kolme kilometriä teräväsoraista ja osin pehmeääkin tietä pitkin työkoneita väistellen. Ihme kun kun renkaat kestivät tuon osuuden. Meillä kummallakin on sangen kapeat 28 milliset renkaat, joten aika taiteilua tuo pätkä oli. Loppumatka reilu parikymmentä kilometriä olikin sitten mukavaa laskettelua hyvässä myötätuulessa. Painoimme sellaista 25-30 km tunnissa. PikkuG tuo fillarinavikaverini sai lopussa hakea hotellin.

Tässä Raulin Chebici liukuu hyvää vauhtia myötätuulessa

Hotelli Meteriots osoittautui aika ankeaksi paikaksi (Twin 35 euroa/ 23.50 Lts.) Kämppä oli sinällään oli ok (karu tosin) ja tosin tärkeintä oli, että netti toimi. Aamiaista ei ollut saatavissa. Isäntä tarjosi ylpeänä grillausmahdollisuutta ikivanhalla  pihagrillillä, mutta se ei sytyttänyt meitä. Kamat kämppään ja kaupungille noin kilometrin päähän! Kaupungin infossa saimme erinomaisen palvelun ja pienet paikalliset coctail-tarjoilutkin eilisen asiakastilaisuuden jäljiltä. Iki-ihana ja palvelualtis Sanda sai kaksi kiinnostunutta turistia palveltavakseen. Saimme hyvät osviitat kaupungin ruoka- ja aamiaispaikkoihin. Yhdessä kävimme syömässä keiton ja pastan ennen majapaikkaamme majoittumista. Suihkut ja alkutoimet on nyt hoidettu. Fillarantti päivittää blogia ja Rauli vetelee kauneusunia…

Keittoruokaa kahdessa värissä;)

 

36. ajopäivä lauantai 1.6.2013 Smiltene – Otepää (Viro) , 112 km / # 3678 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2602980, Nousu- ja laskumetrit: +715 m / -685 m

Smiltenessä taisi olla kevätlukukauden päätösjuhla meneillään;)

 Tuuli oli tänään aika navakka noin 4-6 m/s ja osin se puhalsi sivuvastaan, joten ponnisteltavaakin riitti. Mutta yllättävän hyvin tuo reilu sadan kilometrin ajo meni. Alkumatka noin 45 kilometriä kulki Latvian puolella aika samanlaisissa maisemissa kuin eilenkin.

   

Yhteinen rajakaupunki Latvian puolella Valka ja Viron puolella Valga oli taitekohta myös maisemien suhteen. Viron puolella alkoi maaston kumpuilu. Kun lähestyimme Otepäätä tuli vastaan jo ylämäkeäkin.

Valka on Latvian puoleinen ja Valga Viron  puoleinen osa rajakaupunkia

Majapaikkamme Otepäässä on Tamme Guesthouse. Alussa oli pikku järkytys, kun emäntä kertoi, ettei netti toimi. Mietimme jo eri varavaihtoehtoja. Illalla ajoimme Otepää Golf-keskukseen varaamaan ajan huomiselle golfkierrokselle ja söimme siellä samalla iltapastan. Tullessamme takaisin hotellille iloinen emäntämme kertoikin, että netti toimiikin jo.

Rauli Otepään golf-ravintolan terassilla

Ihan hyvät pöperöt;)

Pelikierros on huomiselle varattu ja Rauli on liitetty Supergolfin jäseneksi. Itselläni oli jo Supergolfin jäsenyys entisestään. Olin luvannut tarjota Raulille pelikierroksen aiemmin hankkimallani pelioikeudella. Rauli lähti vielä pienelle Otepään tutustumiskierrokselle, kun itse hoidan näitä blogi- ja muita iltatoimia. Vielä pitää varata majoitus huomisillalle Tartosta ym.

Kartta on tarpeen myös navigaattoriaikana;)

 

6. välipäivä sunnuntai 2.6.2013, golfin merkeissä ja siirtymä Tarttoon 58 km / # 3736 km

Reitti:http://ridewithgps.com/routes/2611128

Sunnuntaipäivän kunniaksi lähdimme Raulin kanssa golfaamaan. Viiden kilometrin päässä sijaitseva Otepää Golf toimi peliareenana. PikkuG:n jätin majapaikkaan lepäämään. Pääsimme kierrokselle jo ennen yhdeksää vuokramailojen turvin. Tosin Facebookissa vitsailin Hämeenlinnan golfkavereille, että tottakai mailat on tarakalla ja reissussa mukana, kun joku sitä kysyi kuvan nähtyään. No peli meni miten meni, mutta tuli samalla golfkausi avattua.

Tältä näyttää Rauli golftamineissa;)

Tawast Golfin golfmarathon ( 4 * 18 r.) on 19.6. ja nimeni on jo osallistujalistassa. Joten kyllä tässä pitää heti golfmailoihin tarttua, kun kotimaahan pääsee. Otepään klubilla oli erinomainen ravintola, mikä tuli testattua kierroksen jälkeen. Otepäässä paloi alkuperäinen klubin päärakennus. Yläkerta paloi poroksi ja nyt monen vuoden tauon jälkeen se oli rakennettu uudestaan.

Fillarantin golfkauden avauskierros takana;)

Luovutimme Otepään majapaikkamme vasta iltapäivällä kolmen maissa. Matkaa seuraavaan kohteeseen Tarttoon oli reilu neljäkymmentä kilometriä. Ajelimme kaikessa rauhassa iltapuoleen. Osin oli vastaista ja osin jopa sivumyötäistä. Matkalla törmäsimme Tartu Rattarallimaraton -pyöräilytapahtumaan. Pääsimme jopa heidän huoltopisteeseensä maistiaisille. Rattarallimaraton on iso pyörätapahtuma, missä pääreitti on noin 130 km. Osallistujia oli kuulemma peräti noin seitsemäntuhatta.

Rattarallin huoltopisteessä ”siivellä”;)

Tartto on viehättävä kaupunki. Varsinkin sen iso kävelykeskusta on upea. Kävimme iltamyöhään syömässä pizzat vanhassa kaupungissa. Olimme yötä tasokkaassa Hotel Tartussa (twin 2hh, 62 euroa) linja-autoasemaa vastapäätä. Rauli pakkaa tavaroitaan. Hänen pitää olla huomenna työpaikalla ja on lähdössä kohta linja-autolla kohti Tallinnaa ja siitä lautalla yli Helsinkiin. Fillarantti jatkaa pikkuG:n kanssa matkaa kohti Hämptonia. Samalla odottelen tässä puhelinsoittoa receptionista. Pitäisi päästä parturiin. Kypärän alla tuo karvapehko vielä pysyy, mutta ilman sitä alkaa olla Jukolan Jussi-imago. Mikäli parturikäynti onnistuu, sen jälkeen pakkaan tavarat kasaan ja suuntaan Insera Xcrossini kohti Viljandia, mistä illalla varasin tukikohdan.

Tarton vanhassa kaupungissa. Näyttää ihan kaupungintalolta?;)

 Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki, missä asukkaita on reilu satatuhatta. Tässä linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tartto

 

 

Fillarantin navigointihölmöily ja Raulin kommellukset

Niin se vaan matka etenee hyvää tahtia! 31 ajopäivää on nyt fillarireissulla Roomasta Hämptoniin takana. Kilometrejä on kertynyt pyöräni mittariin 3174 km sitten Rooman Fiumichinon kentältä lähdettyäni. On siinä toki viiden vapaapäivän kilometrejäkin, mutta hyvällä sykkeellä on mielestäni tänne tultu. Kirjoitan tätä Utenassa Hotelli Liutgarasissa. Vaatimaton hotelli (15 euroa/ 50 litiä), mutta huone on iso, siisti ja tilava. Fillari ja pyöränavini-pikkuG nukkuvat ensi yön kanssani. Onneksi huoneessa on parivuode ja lisävuode, joten jokaiselle on unipaikkakin;)

31. ajopäivä maanantai 27.5.2013 Vilna – Utena 106 km / # 3174 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2574761 Nousu- ja laskumetrit: +744 m / -775 m

Päivä sujui hienosti, jo rutiinilla. Aamusella lähtö viivästyi liki yhteentoista, koska halusin vielä nauttia hienosta Vilnan Grata-hotellista. Suosittelen hotellia kaikille Vilnaan menijöille. Hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä hotelli. Aamusauna ja uima-allas ennen upeaa aamiasbuffeeta antoivat loistavan startin ajopäivään. Vilnasta ulosajo vei toistakymmentä kilometriä ja aikaa, mutta pysyin hyvin suunnittelemallani reitillä ilman naviystäväni pikkuG:n apuakin. Matka kävi Vilnan keskustasta A14-tietä pitkin kohti pohjoista. Noin kolmenkymmenen kilometrin ajon jälkeen poikkesin kahville Europas Centro Golfo Klubas- nimiselle golfklubille.

Eurooppa Centerin golfklubi.

Golfklubin päärakennus houkutteli kahvilan terassille.

Pitäähän golfarin sentään filarireissullakin klubilla pistäytyä. Oli muuten tämän reissun kolmas golfklubi. Ensimmäinen oli muistaakseni Italiassa Riminillä, toinen Itävallassa ja nyt sitten Liettuassa. Nettikin pelasi klubin terassilla ja panin sieltä postauksen Facebokiin menemään golfkavereille.

Haastava par-kolmosen greeni.

Tuuli oli tänään aika hurja ja puuskikas. Itselläni se ei ollut iso ongelma, koska se oli idän puolella ja matkasuuntani oli pohjoiseen. Voimakas sivutuuli, koilliseen mennessä osin sivuvastainenkin, mutta hyvin sen kanssa pärjäsi. Sääliksi kävi fillariystävääni Raulia, joka samaan aikaan ponnisteli pääosin samanlaiseen vastatuuleen lähdettyään sunnuntaina Riiasta kohti kohtauspaikkaamme Daugavpilsiä. Raulilla oli tänään liki sata kilometriä vasta- ja sivuvastaista voimakasta tuulta. Oma loppumatkani sujui myös ihan piirustusten mukaan. Pidin muutaman pikkutauon aina välillä, mutta pääsääntöisesti ajoin Utenaan ”samaan putkeen”. Perillä hotellilla olin noin 17.30. Hotellin löytämisessä tarvittiin pikkuG:n apua. Aika pieniä polkuja pitkin se minua kuljetti, mutta kohde löytyi lopulta. Taidanpa jättää iltaruokailunkin väliin. Kello on jo yhdeksän ja olen napsinut manteleita ym. tässä energiaksi. Aamiastakaan ei kuulu tämän vaatimattoman hotellin tarjontaan, joten aamulla sitten keskustassa tankkaus ennen huomista vajaan sadan kilometrin ajoa Väinönlinnaan (Daugavpils).

Tässä linkki Utenan noin 30 000 asukkaan pikkukaupunkiin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Utena

 

Itä-Liettuassa on paljon järviä.

 

32. ajopäivä tiistai 28.5.2013, Utena – Daugavpils (Latvia) 88 km / # 3262 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2580256 Nousu- ja laskumetrit: +590 m / -605 m

Tänään sitten ropsahti kahdeksas maa fillarikoriin. Latvian raja ylittyi jo puolen päivän jälkeen. Fillarireissun maakokoelma näyttää nyt tältä: Italia, Slovenia, Unkari, Itävalta, Slovakia, Puola, Liettua ja Latvia. Rajoja on ylitetty usemmankin kerran esim. Itävalta-Unkari -akselilla tuli hypittyä vähän maasta toiseen.

Vielä Liettuan puolella.

Aamulla pääsin jo kahdeksan maissa liikkeelle johtuen vaatimattomasta majapaikasta ja siitä, ettei se sisältänyt aamiasta. No napsin siinä loput suklaavarastoni ja läksin ajamaan. Parikymmentä kilometriä meni ihan mukavasti. Sitten aloin katsella kahvipaikkaa, joita ei siihen aikaan juuri näkynyt. Lähikaupan portailla tuli sitten nautittua niinkin terveellinen aamupala kuin jogurttia iso purkki, perunalastuja vähän joukkoon ja suklaata jälkiruoaksi. Niin ja vihreätä teetä, jota nykyisin saa 1,5 l pullossa. On hyvä täyttää pyöräpullot lopuksi sillä. Ajon suhteen ei tänään ollut mitään ongelmia, sivutuuli kaakosta kun matkasuuntani oli koillinen, muutamia pitkähköjä mutta loivia nousuja, ihan rutiinia… Ennen rajalle tuloa Zarasaissa kävin syömässä keittolounaan ja sitten rajalle.

Zarasai on viihtyisä Liettuan rajan pikkukaupunki.

Liettuasta Latviaan Fillarantin tie;)

Rajan ylitys nykyisenä Schengen- aikana on niin helppoa. Ehkä isoin muutos Latvian puolelle tullessa oli tien laadun huononeminen. Loppumatka parikymmentä kilometriä piti ajaa aika tarkasti. Tie oli monttuja ja paunaumia täynnä, joita sai väistellä. Keskiviivan vaiheilla oli aika hyväkin päällyste, mutta koko ajan piti tarkkailla peilistä, mitä takana tapahtuu. Alamäet piti ottaa tarkasti. Daugavpilsiin saavui siinä kahden aikaan iltapäivällä. Harvinaisen aikaisin, koska yleensä saapuminen on ajoittunut viiden kuuden väliin. Lyhyt matka tänään ja harvinaisen aikainen lähtöaika selittävät asian.

Oli niitä järviä Latvian puolellakin.

Ystäväni Rauli oli jo majoittunut varaamaani Dinaburg Hotelliin. Rauli oli lähtenyt reissuun sunnuntaina lentsikalla Riikaan ja siitä pyörällä tänne päin. Ongelmia oli ollut kosolti ja pitää vielä saada Raulin suostumus tähän blogijulkaisuun. Ensin meni ketjut, sitten oli ongelmaa polkimen kanssa ja vielä niittinä toinen takalaukku putosi kyydistä tavaroineen. Rauli viestitti jo aamulla, että hänenkin on käytettävä force majoure-korttinsa ja tulla bussilla tänne isoon kaupunkiin. Syy tuohon oli se, että Jekabpilsistä ei löytynyt pyöräliikettä, jolla fillarin olisi saanut kuntoon. Pyörä oli saatu uuteen iskuun täällä Daugavpilsissä, uudet polkimet ja uusi takaratas. Mutta ihan tyytyväisen näköisenä tutun näköinen mies oli hotellin edessä vastassa, kun saavuin.

Ystäväni Rauli toivotti minut tervetulleeksi hotelliin;)

33. ajopäivä keskiviikko 29.5.2013 Daugavpils – Livani – Jekabpils 132 km / # 3394 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2586740 Nousu- ja laskumetrit: +660 m / -682 m

Vielä yksi uusi käänne tuli tuohon Raulin juttuun. Jekabpilsin poliisiasemalta soitettiin, että se pudonnut pyörälaukku olikin löytynyt. Kuitenkaan he eivät suostuneet lähettämään laukkua. Rauli pani pyöränsä uudestaan bussiin keskiviikkona ja lähti hakemaan pyörälaukkuaan. Sovimme niin, että minä ajan yksin Vilaniin ja Rauli ajaa Jekabpilsistä samaan paikkaan. Saavuin tänne Livaniin puoli neljän pinnassa ja Rauli soitti juuri äsken, että hän on perillä siinä kuuden aikaan.

Jossakin rajan lähellä, taitaa olla Zarasain seutua.

Sain kuin sainkin varattua meille majoituksen Hotelli Gammasta. Aikansa elänyt hotelli, missä oli yksi ns. luksushuone vapaana. Sikahinta (40lts), mutta eipä muuta vaihtoehtoa ollut. Ajo meni tänään ihan ongelmitta. Tien pinta tosin oli aina välillä tosi huono, jatkuvaa pompottelua ja painaumien kiertämistä. Toisaalta hyvä reitissäni oli se, että sai koko päivän ajaa suhteellisen rauhallisia teitä.

Teki mieli poiketa tuonne sivutielle matkalla Preiliin;)

Preilin pikkukaupunki oli puolimatkan kohde ja yritin sieltä katsella jotakin keitto- tai kahvipaikkaa löytämättä kuitenkaan. Ajelin omilla eväillä sitten koko matkan. Tienvarsimaisemat olivat aika yksitotisia. Siellä missä asutusta oli, näkyi, että ollaan Latvian syrjäseuduilla. Harmaita aika vaatimattoman näköisiä asumuksia. Preilin jälkeen kytkin PikkuG: päälle.

Sama päti tuohon Daukavpilsin kaupunkiin. Kaupunki on kooltaan reilu satatuhatta asukasta. Ulkoilmeeltään sitä tulee mieleen ”neukkufunkkis”-tyyli. Totisen näköisiä julkisia rakennuksia. Toki muutama komea kirkko ym. Lähinnä haen vertauskuvaa Bratislavaan. Tässäkin menee iso Danube-joki kaupungin halki, Bratislavaa halkoo taas Tonava.

Daugavpilsin kirkkomaisemaa. Toivottavasti on kirkko?;)

Oma sekoiluni löi otsaan oikein kunnolla!Juuri kun olin asettunut Gamma-hotelliin, käynyt suihkussa ja ehdin kirjoittaa blogiin nuo yllä olevat rivit, Rauli soitti. Hän oli tullut Jekabpilsistä ja löytänyt eilen varaamamme majapaikan. Neuvottelun jälkeen keräsin kimpsut ja kampsut kasaan ja vein avaimen reseptioniin. Siellä ei ollut ketään, joten jätin lapun asiasta, että peruutankin hotellihuoneen (ei ollut vielä maksettu). Lähdin ajamaan ja etsimään Lacu Leja- majapaikkaa.. Ajelin monta kilometriä ja välillä aina soitin Raulille, kun ei alkanut löytymään. Kun tulin kaupungin rajalle, tajusin hölmöyteni!

Haikaran pesiä oli kosolti matkan varrella.

Olin Livanissa ja Rauli oli Vilanissa. Ei isoa eroa nimessä, mutta maantieteellinen ero oli noin 70 -80 km. Ajoin ihan oikeaa reittiä Preilin pikkukaupunkiin ja sitten naputtelin pikkuG:lle erehdyksessä osoitteeksi tuon Livanin ja ajelin kaikessa rauhassa sinne. Matkakin täsmäsi, suunnassa oli jonkin verran eroa. Vähän ihmettelinkin ajaessa oliko tuulen suunta muuttunut, mutten kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Tie oli ihan korpimaata eikä välillä ollut mitään paikkakuntia, mitkä olisivat herättäneet huomion.

Latvian vaatimatonta maaseutua.

Ensin ajattelin, että lähden ajamaan vielä illalla sinne Vilaniin, mutta uuden pohdinnan jälkeen suuntasinkin noin 30 km päässä olevaan Jekabpilsiin. Vilaniin ajo olisi mennyt pikkuteitä pitkin ja pimeä olisi tullut vastaan. Tein ”hätäpakkolaskun” Jekabpilsiin ja vieläpä samaan hotelliin, missä Rauli oli ollut pari yötä aiemmin. Viestitin Raulille tilanteen ja lupasin tarjota sapuskat hölmöilyni takia. Torstai-aamuna varasin sitten majapaikan meille molemmille Hotelli Madonasta Madonan kaupungissa, jonne meillä kummallakin oli suunilleen saman pituinen matka. Toivottavasti treffit nyt pitävät!

Aamunäkymä ”hätämajapaikkani” pihalta Jekabpilsissä Daugavajoelle.

34. ajopäivä torstai 30.4.2013 Jekabpils – Madona , 72 km / # 3466 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2595017 Nousu- ja laskumetrit: +417 m / -352 m

Nyt treffit onnistuivat! Tulin iltapäivälllä Madonaan ja olin menossa hakemaan paikalliseen Rimiin muutaman kylmän oluen , kun kuulin suomenkielellä ”terve”. No tuo Raulihan siinä oli jo olutpurkit muovikassissa. Sitten suuntasimme Hotelli Madonaan ***, mikä osoittautui ihan kelpo majapaikaksi. Suihkussa on käyty ja nyt yritän saada tämän blogipäivityksen pois käsistä ja postauksen maailmalle.

Keitto ja leipä fillarimiehen tiellä pitää;)

Ajopäivä meni tänään ihan mukavasti. Ilma oli loistava siinä 22-23 C-astetta. Ajoinkin suuren osan tänään ilman paitaa, jotta saisi tuota ”puolineekeri-imagoa” vähän päivitettyä. Tavoitteeni oli lähteä pikkutietä pitkin, mutta tuo pikkutie osoittautukin ihan kamalaksi soratieksi. Muutin suunnitelmaa ja ajelin päätietä tänään Jekabpilsistä Madonaan. Tien kunto vaihteli kovasti. Välillä oli hyvää pintaa ja välillä taas paikattua ja epätasaista monttumerta. Vähän ennen Madonaa kävin syömässä keittolounaan. Paarmoja ja hytttysiä täällä tuntuu olevan aikalailla. Pyörääkin ajaessa paarmat surisevat ympärillä. Välillä pitää ihan karkuun ajaa. Mitä lähemmäs tuli Madonaa , sitä kumpuilevammaksi maisema muuttui. Madona on Latvian talviurheilukeskus. Tässä lähellä noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsee Latvian korkein kohta vähän yli 300 metriä.

Madonan seutu on Latvian talviurheilun keskus, missä riittää nousuja.

Linkki Madonan kaupunkiin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Madona

 

 

Liti lati lallaa – riti rati rallaa

Lastenloru riti rati rallaa… tuli mieleen yksin ajaessa. Jatkorönsy liti-lati lallaa…syntyi siitä, että Puolan maa on tarkoitus jättää taakse ja siirtyä uusien valuuttojen pariin. Liti & Liettua ja lati & Latvia, eikös se niin mene? Reilun viikon ja liki tuhannen kilometriä olen tutkaillut Puolan maata. Tekee jo mieli päästä uusille taistelutantereille;) Tänään ajoin Biolystokista Augustoween.

Brannickis palatsiin Bialystokissa johtaa komea tie

 Hotelli Stary Dom sijaitsee Augustowen keskustan itäpuolella noin kilometrin päässä ytimestä. Vehreää, vanhaa omakotityylistä asuinaluetta. Kirjoitan torstain blogiosuutta yli sata vuotta vanhassa puutalossa. Paikan isäntä oli vastassa ja sanoi, että ensin hoidetaan mies ja sitten vasta pannaan pyörä talteen. Ja näin tapahtuikin, kun puoli kolmen tietämissä tulin. Tosin pääsin aamulla lähtemään harvinaisen aikaisin jo aamukahdeksalta, koska olin ensimmäistä kertaa tällä matkalla retkeilymajassa yötä. Menihän yöpyminen ihan hyvin, mutta lähinnä armeija-ajat tulivat siitä mieleen. Tässä iässä kaipaa jo omaa yksityisyyttä, joten jatkossa taas hotelli- tai vastaava majapaikkakoodi. Sinällään majoituksen peruselementit toimivat hyvin.

Matkan ensimmäinen retkeilymajapaikka

 

28. ajopäivä torstai 23.5.2013 Biolystok – Augustow, 102 km / # 2802 km

Reitti:http://ridewithgps.com/routes/2553852 Nousu- / laskumetrit: +578 m / -602 m

Bialystok on noin 300 000 asukkaan kaupunki. Se on Podlasien voivodikunnan pääkaupunki. Tässä komea Brannickis palatsi!

Planty park Bialystokissa

Tänään oli vuorossa etukäteen peloteltu rekkareitti. Olihan se sitä, mutta odotin pahempaakin. Autoilijoiden käytös oli mallikelpoista. Sadan kilometrin ruuhkamatkalla oli vain pari läheltä ajoa, mutta ei yhtään vaaratilannetta. Olen ottanut käytännöksi, kun peruutuspeilistä näen rekan jäävän odottamaan taakseni kunnollista ohituspaikkaa, kiitän aina ohituksen jälkeen vetämällä oikean käteni kypärän lippaan. Ilma oli tänään viileä, iltapäivälläkin vain noin 16 C-astetta. Pitkästä aikaa piti laittaa vaatetta päälle. Mukanani on liikaakin pyöräilyvaatetta. Kolmet pyöräilyhousut ja kolme -paitaa. Yhden parin olisi hyvin voinut jättää kotiin.

Matkan varrella ei ollut juurikaan nähtävää. Tämä päivä mentiin naviystäväni pikkuG:n kanssa E67 / 8-tietä, mikä jatkuu Baltiaan. Yleensä pyrin suunnittelemaan reitin pienempää tietä pitkin, mutta tänään ei käytännössä ollut oikein vaihtoehtoa. Sitä vaan painettiin pääosin ajoradan reunaa pitkin, koska pääosalla tiestä ei ollut edes ajokelpoista piennarta. Sinällään tuo oli jo tuttu tunne, koska tämä taisi olla jo kolmas päivä samaa tietä pitkin. PikkuG:tä en laskenut hommiin kuin vasta Augustoween tultuamme.

Tässä kohtaa annoin pikkuGeelle ajoluvan;)

Näppäilin hotellin osoitteen naviin ja majapaikka löytyi helposti. Suunnilleen puolimatkassa kävin syömässä keiton, koska aamulla ei ollut tavanomaista aamiaista.

Keitto on sopiva fillaristin väliruoka;)

Edellisillan pizzasta jätin palasen, mikä aamulla retkeilymajassa teen kanssa antoi alkuenergian. Ja onhan minulla tankolaukussa aina jotain naposteltavaa. Siinäpä päivän ajorupeama lyhykäisyydessään. Pyykit pesin heti Hotelli Stary Dom majapaikkaan saapuessani ja isännältä kysyin, mistä kannattaa hakea ruokapaikkaa. Taidan jättää pyörän tuonne varastoon ja lähteä jalan liikkeelle.

Pieni neljän kilometrin jaloittelulenkki tuli tehtyä illalla… Syömässä ensin lähiravintolassa. Pyysin paikallista erikoisruokaa ja sitähän tuli. Näyttivät ihan perunalta, mutta oli siellä lihaakin sisällä. Tuo paikallinen herkku oli Kartacze z okrasa. Brutaali suomennos: Perunapalloja jauhelihatäytteellä. Hyvää:)

Paikallinen spesialiteetti perunapallot;)

Kartacze z okrasa

Ja jälkkäri…ai ai namia;)

Otin kuvat pääruuasta ja jälkkäristä. Tuosta ruokalistasta selviää tarkemmin myös, mitä tuo ruokani piti sisällään. Kun olin jo lähdössä pois siinä vähän ennen iltakahdeksaa, ravintolaan pöllähti iso joukko koululaisia opettajien kanssa. Jo aiemmin huomasin, että pöytiin oli merkitty 4B, 5A jne. Nyt se selvisi. Koululuokat tulivat syömään ohukaisia mehun kanssa.

Koululaiset herkuttelemassa. Olisikohan ollut lukukauden päätös?

Harmittaa vähän, kun en älynnyt kysyä luokanvalvojilta tai tarjoilijalta, mikä tuohon kouluvierailuun oli syynä. Tähän aikaan illasta vielä. Aikamoinen hälinä siinä oli. Ja hakivat lättyjä lisää kursailematta. Eloisia ja kivan tuntuisia koululaisia, siinä varmaan 10-12 vuotiaita. Olivat paikalla ehkä reilun puoli tuntia ja sitten show oli ohi! Mukava yhteensattuma;)

Augustow sijaitsee Netta-joen ja Augustow-kanaalin varrella

Augustow on noin 30 000 asukkaan kaupunki, mistä Liettuan rajalla on viitisenkymmentä kilometriä. Tässä linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Augustów

Kirkko Puolan Augustowissa

 

29. ajopäivä perjantai 24.5.2013 Augustow (Puola) – Alytus (Liettua), 110 km / # 2912 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2559386 , Nousu-/laskumetrit: +697 m / -736 m

Tänään oli loistava reitinvalinta! Meinasi jo mennä hermot parina aikaisempana ajopäivänä siihen rekkaralliin. Osan reitinvalinnan kunniasta annan Matti Rämölle -yhdelle oppimestarilleni. Matin kirjasta bongasin tuon toisen raja-aseman matkalla Vilnaan. Ogrodniki on eteläisempi raja-asema Puolasta Liettuaan, mikä menee Lazdijain- pikkukaupungin kautta kohti Alytusta ja Vilnaa . Toinen reitti pohjoisempana oleva kulkee Eurooppa-tietä pitkin ja rekat menevät sitä kautta. Tänään ajo oli kuin hermolepoa.

Moninaiset olivat maisemat Puolasta Liettuaan;)

Ei kovin houkuttelevan näköistä markkinointiviestintää Puolassa;)

Maisemat olivat hienot. Oli järviä, oli metsämaata, kangas- ja lehtometsän sekoituksessa oli mäntyä, lehtipuuta ja joku kuusikin, mustikkaa näkyi aluskasvillisuutena ym. Liettuan rajaa lähestyessä. Jotenkin tuli mielleyhtymä Ilomantsin rajaseuduille, en sitä sen tarkemmin pysty perustelemaan. Vaikka päivän ajomatka 110 km oli suhteellisen pitkä, päivä meni hienosti osin varmaan tuon rekkapuutteen takia. Laskin, että yli 50 km matkalla rajalle vain kaksi puutavararekkaa tuli Liettuan suunnasta ja yksi vastaavasti meni sinnepäin. Oli se aika dramaattinen muutos, kun aiemmin suunnilleen joka kilometrille mahtui kolmisenkymmentä rekkaa. Etukäteen pelkäsin tätä päivää sääennusteen suhteen, koska pääajosuunta oli edelleen koillinen, mutta tuuli oli kääntynyt pohjoisen-luoteen väliin. Olihan se tuuli lähes koko matkan sivuvastainen ( 3-4 m/s), mutta vaivasi vain aukeilla paikoilla. Hyvin siitä selvittiin!

Taas uusi rajapyykki Fillarantin kokoelmaan;)

PikkuG pääsi tänään hommiin vasta ihan Alytuksen keskustassa tai ei oikeastaan sielläkään. Ajelin keskustaan ja napautin hotellietsinnän päälle. Kas kummaa, hotelli olikin ihan siinä vieressä toisella puolen tietä, näytti pikkuG! Ei tarvinnut edes navigointia napata päälle. Sen sijaan ajoin muutaman kilometrin sightseeing-kierroksen ennen hotelliin menoa. Dzukija Hotelli** on siisti aivan kaupungin ydinkeskustassa oleva majapaikka. Olin varannut yhden hengen huoneen mutta sain tilavan kahden hengen huoneen, missä nyt kirjoitan tätä blogipostausta suihkun jälkeen  (60 LTL/18 €).

Fortas-olut on tärkeä osa Liettuan olutbrändiä. Tässä stereona;)

Pyöränkin sain sisälle hotellin koulutustilaan. Ei taida koulutusbisnes oikein pyöriä… Kylläpä kello käy. Jo puoliyhdeksän. Nyt pitää kiireesti lähteä syömään. Tuon kellon kiirehtimisen tajusin vasta seuraavana aamuna. Olin Liettuan myötä siirtynyt Itä-Euroopan aikaan.

Tässä Liettuan pihviä;)

Ja ruokailukavereita…;)

Alytus on noin 60 000 asukkaan kaupunki.Tässä linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Alytus

 

30. ajopäivä lauantai 25.5.2013 Alytus – Vilna 108 km / # 3020 km

Ajoreitti: http://ridewithgps.com/routes/2567014 Nousu- ja laskumetrit: +822 m / -813 m

Lauantaina otettiin miehestä mittaa, todella! Kun aamulla Alytuksen hotellissani heräsin ja katsoin ulos. Siinä on keskustassa joku iso torni, missä katolla liehuu kaksi lippua. Ja ne liput todella liehuivat! En edes heti tajunnut, että tuuli oli suunnilleen koillisesta ja päämatkasuuntani oli itään. Sääennusteesta vielä varmistin asian 4-5 m/s eli aika hulppea sivuvastainen tuuli. Tosin ei voimakkuudeltaan ollenkaan samaa suuruusluokkaa kuin Piestanyssa Slovakiassa, missä käytin ensimmäisen force majoure-korttini. Kyllä nytkin oli vähän sama mielessä, mutta purin hampaat yhteen ja ajattelin, …kele nyt mennään! Eikä tuo tuuli pelkästään vaan myös lähes koko matkan kestänyt sade.

Vettä tuli lähes koko päivän;)

Vettä tosiaan tuli aika lailla, välillä kaatosadetta ja välillä vähän vaimeampaa. Painoin sisulla kuitenkin eteenpäin. Reitti kulki aika asumattomien maisemien kautta. Matkalla oli järviä ja kansallispuistoa. Kauniita paikkoja, mutta kun vettä tuli, ei edes kameraa viitsinyt ottaa kastumaan. Ensimmäisen kunnon tauon pidin reilun 40 km ajon jälkeen. Olin jo aiemmin katsellut kahvipaikkoja, mutta kun niitä ei ollut. Siten näin kyltin AERODREAM ja sinne. Paikka oli ilmailuorientoitunut ravintola. Sisälle kattoon oli ripustettu purjekone ja muutenkin siellä oli ilmailuaiheista rekvisiittaa. Söin keiton ja join kahvin läpimärissä vaatteissani. En ollut viitsinyt edes sadeasua laittaa päälle, koska vettä tuli niin paljon.

Vilnan rajalla sade oli vähän aikaa tauonnut

Loppujen lopuksi pääsin Vilnaan. Vettä tuli edelleen kaatamalla. Ajorata lainehti ja autot ruiskivat vettä päälleni. Olin varmaan aika säälittävän näköinen, kun yksinäisenä pyöräilijänä painoin kaatosateessa pitkin Vilnan pääsisääntuloväylää ruuhka-aikaan. Noin neljä kilometriä ennen ydinkeskustaa tuli vielä yksi niitti otsaan. Ajorata lainehti vettä ja ajoin suoraan sadevesiviemärimonttuun. Ehkä noin kymmenkunta senttiä syvä teräväreunainen monttu…

 

Takarengas pamahti siinä heti tyhjäksi. Ensin ajattelin, että nyt meni vanne ja pinnoja. Ei siinä ollut muuta tehtävissä kuin laittaa pyörä tien sivuun ja alkaa renkaan vaihtoon. Sivulaukut pois, pyörä nurin niskoin, takapyörä irti, ulko- ja sisärengas pois ja uusi sisärengas tilalle ja sitten em. asiat käänteisessä järjestyksessä. Yllätyin, että selvisin operaatiosta noin puolessa tunnissa vaikka vettä edelleen tuli. Minipumppukin toimi yllättävän hyvin. Sen huomasin, että takaulkorengas oli aika kevyen ja pehmeän oloinen. Mutta olihan sillä jo ajettu yli kolmetuhatta kilometriä. Toivottavasti sillä vielä selviää loppumatkan.

Reissun ainut rengasrikko. Uusi sisärengas jo paikoillaan;)

Kyllä oli hieno tunne päästä läpimärkänä lämpimään suihkuun. Siitäkin olin tyytyväinen, että olin varannut kunnon hotellin. Grata Hotel sijaitsee ihan vanhan kaupungin tuntumassa. Tosin vielä illalla, kun kävin syömässä reception-virkailijan suosittamassa ravintolassa, en saanut käsitystä kaupungista.

 

 

   

Ruokaravintolan moninaista taidetta;)

Senoji Trobele- ravintolassa söin hyvin. Alkuruokana oli jo Alytuksessa suositeltua lihalla täytettyä perunaa. Pääruoaksi valitsin vaihteeksi kanaa. Tarjoilija suositteli heidän omaa parsalla ja yrteillä täytettyä kananfilettä. Ihan hyvä annos ja ruokajuomaksi valitsin pitkästä aikaa punaviiniä. Toki pitihän olut juoda ensin janoon ruoka odotellessa.

Perunapalleroita alkuruokana…

 

Ja broilerinfileetä pääruokana…

Kaupungin kadut olivat edelleen aika täynnä vettä, vaikka sade oli jo tauonnut. Otin muutaman kuvankin illallisreissulla. Aamulla oli upea mennä saunaan ja uimaan. Aiemasta saunareissusta olikin jo aikaa. Siitä nautin viimeksi 8.-9.5 Sopronissa Hotelli Pannoniassa.

Vilnan kadut lainehtivat vedestä vielä illallakin sateen tauottua;)

 

5. vapaapäivä sunnuntai 26.5.2013 Vilnassa, 48 km / # 3068 km

Tässä linkki suunnilleen Helsingin kokoiseen Vilnaan: http://www.pienimatkaopas.com/matkakohteet/vilna.html

Vilnan modernia keskustanäkymää

Edellisen vapaapäivän pidin yhdeksän päivää  sitten Krakovassa Etelä-Puolassa. Sitten alkoi pitkä lähes tuhannen kilometrin ”Puolan etappiajo”. Aamulla nautin Vilnassa ihanasta saunasta ja hotellin erittäin hyvästä aamubuffeesta. Sitten oli vuorossa arkisia askareita, pyykin pesua ja blogin päivitystä. Enkä malttanut tänäänkään olla erossa rakkaasta pyörästäni. Reijo E Leivolta sain Facebookin kautta vinkin käydä Eurooppa-puistossa, mikä sijaitsee Vilnan pohjoispuolella.

Tässä Eurooppa-puiston koordinaatit;)

Lähdin Reijon ohjeiden mukaan polkemaan. Olin käsittänyt, että sinne oli matkaa noin kymmenen kilometriä. Matkan aikana selvisi, että iso liikenneympyrä, josta vasta alkoi viitoitus Europos Parkasiin, sinne oli kymmenen ja sitten viitoituksen mukaan vielä yksitoista kilometriä. Mutta kun on liikkeelle lähtenyt, sitä sitten mennään…

Europas Parkas on taideteoksilla höystetty iso puistoalue

Europos Parkas on ulkoilma-taidemuseo, menikökän tuo nyt oikein. Se on perustettu vuonna 1991 Liettulaisen taiteilijan Gintaras Karosasin ideasta. Itselleni sattui ilmiömäinen tuuri puistossa. Siellä oli noin kymmenhenkinen japanilaisseurue, jota opasti juuri mainittu Gintaras Karosas.

Tässä Gintaras Karosas toimittajien ympäröimänä

Hänestä tehtiin ilmeisesti jotakin juttua, sen verran vilkkaasti japanilaiset häntä haastattelivat ja kuvasivat. No minä siinä sitten siivellä kuuntelin pyöräni kanssa, kun idean isä esitteli puistoa japanilaisryhmälle. Pari japanilaista halusi ottaa minustakin kuvan. Tottakai suostuin, saa nähdä pääseekö tässä vielä Japaninkin televisioon;)

   

Puiston idea on, että sinne noin 55 hehtaarin vehmaaseen puisto- tai oikeastaan metsäalueeseen on koottu ympäri maailmaa 33 maata edustavien taiteilijoiden veistoksia tai vastaavia. Siellä on aikamoinen kirjo, yli sata teosta ripoteltu pitkin metsää. Guinnessin World Records -listalle on mm. päässyt televisioinstallaatio, jossa on pirunmoinen määrä vanhoja telkkarinromuja pantu lasiseinien väliin. Itse kun en ole mikään taiteentuntija, käynti ei hirveästi sykähdyttänyt. Siellä oli vielä niin pirusti hyttysiä, että sääriä syyhyää vieläkin. Tulipa tehtyä kulttuuriteko ja samalla pieni vajaan viidenkymmenen kilometrin veryttelylenkki vapaapäivän kunniaksi. Ilma oli mainio, aurinko paistoi ja lämpöä noin 20 C-astetta.

Vanhoja telkkarinromuja = taideteos….?;)

Tässä vielä linkki tuohon taidepuistoon: http://en.wikipedia.org/wiki/Europos_Parkas

Puistossa noin 55 hehtaarin alueella on yli sata taideteosta 33 maasta, myös Suomesta

 

Puola on iso maa

Illalla majapaikassani, Hotel Tukanissa oli pieni ”mediatilaisuus”;). Jakub ainoana hotellissa englantia puhuvana tuli kertomaan minulle illalla syödessäni, että olin kuulemma tänään näkynyt Puolan televisiossa. Jakub ei itse ollut sitä nähnyt, mutta hotellissa muu henkilökunta oli tietoinen asiasta. Olin tutustunut Jakubiin jo aiemmin tullessani. Täällä Puolassa tuntuu olevan aika usein sellainen tapa, että kun kysyt jotain englanniksi, tilanne jäykistyy ja paikalle haetaan nopeasti englantia puhuva.  Se sai sellaiset mittasuhteet, että minua pyydettiin hotellin eteen kuvaan. Siinä oli muutama henkilö Jakub ja joku toinen kaveri, jotka välttämättä halusivat kuvaan kanssani niin, että myös hotellin mainoskyltti näkyy. Siinä sitten otettiin kuvia ja kaulailtiin.

Hotel Tukan ja keskellä Fillarantti Puolan tv-tähti;)

Hotellin johtajatar on Jakubin isoäiti. Jakub tekee lähinnä viikonlopputöitä hotellissa. Päätoimenaan hän kertomansa mukaan opiskelee Lublinissa, biokemiaa ja kemiaa. Vaihdoimme sähköpostiosoitteet ja lähetin hänelle jo illalla yhden matkakuvan. Hän lupasi meilata nuo kuvat, jotka otettiin hotellin edustalla. Thank You Jakub and welcome to Finland! Loppujen lopuksi itselleni ei selvinnyt, mikä oli tuo pientä hälinää aiheuttanut esiintymiseni Puolan televisiossa. Oma arveluni on, kuten viime blogissani kerroin pienen hääseurue-episodin, että juttu olisi liittynyt siihen. Siellä oli kuvaaja ison video- tai tv-kameran kanssa ja hän alkoikin kuvata minua, kun saavuin paikalle.

Ennen Poniatowen pikkukaupunkia…

 

25. ajopäivä maanantai 20.5.2013 Poniatowe – Miedzyrzec Podlaski 131 km / # 2511 km

Päivän reitti: http://ridewithgps.com/routes/2537455 Nousu- ja laskumetrit: +576 m / -611 m

Olipa hulppeata ja reipasta ”laskettelua” tänään 131 km. Ilma oli lämmin ja tuuli suotuisa. Lämpötila iltapäivällä oli noin 28C varjossa, mutta se ei oikeastaan haitannut. Paitaa en voinut tänään ottaa pois ollenkaan, koska eilen selkäni kärähti aika pahasti. Reilu kaksi tuntia auringossa oli liikaa, joten puolineekerinä jatketaan. Ajoin tänään tämän reissun kovimman keskinopeuden hyvän tuulen ansiosta. Keskinopeudeksi kertyi 22,6 km/h. Lukema on mielestäni aika hyvä, ottaen huomioon alkumatkan pikkutiet, jopa soratielläkin tuli seikkailtua naviystäväni pikkuG:n johdattamana ja kaupunkien läpiajot sun muut.

Vauhdikkaan ajopäivän pikkutietä

Mutta loppumatkan noin viisikymmentä kilometriä laskettelinkin 19/E372-tietä liki kolmeakymppiä hyvässä sivumyötäisessä. Vaikka tänään tuli kilometrejä aika paljon, kuvia matkalta ei kertynyt kuin muutama. Osaltaan johtui varmaan siitäkin, että tuo valtatieosuus oli aika tasaista ja tylsää.

Juomataukoja sentään oli pakko pitää, koska lämpötila huiteli kolmissakymmenissä. Yleensä tällä reissulla olen tuon tärkeän nestepuolen hoitanut niin, että olen hotellissa lähtiessä täyttänyt molemmat pyöräpullot kraanavedellä ja sujauttanut sinne joukkoon pari Lidlin appelsiinin- tai sitruunan makuista ns. monivitamiinitablettia lähinnä makua antamaan. Matkalla huoltoasemilta tms. paikoista olen sitten ostanut litran tai puolentoista pullon Cokista/Pepsiä tai Jääteetä ym. ja täyttänyt pyöräpullot niillä.

Muutama kunnon nousukin osui pikkutien varrelle;)

Suunnistus onnistui ihan hyvin ja seurasin aika tarkkaan suunnittelemaani reittiä. Kilometrejä tuli vajaa kymmenen enemmän kuin suunnitelmassa, mutta osaltaan se johtui määränpäässä ylimääräisestä ajosta ja muutamasta pikku kiemurasta matkalla. Krjoitan tätä päivän blogiosuutta suihkussa käynnin jälkeen Hotel Chrobryssa muutama kilometri keskustasta sivuun. Oikein siisti paikka, mikä oli myös Booking.comin asiakkailta saanut huippupisteet ja luonnehdinnan – ihana (100 PLN, sisältäen myös aamiaisen). Nyt seuraavaksi pitää panna puhdasta vaatetta päälle ja lähteä alas ravintolaan syömään. Hyvä keitto ja pääruokana possun lihaa ja palanpainikkeena täällä Puolassa olutta! Italiassa, Sloveniassa ja vielä Unkarissakin ruokajuomana oli yleensä viini, mutta Slovakia ja varsinkin Puola ovat selkeästi olutmaita. Maassa maan tavalla;)

Tässä linkki kaupunkiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Międzyrzecz

 

26. ajopäivä tiistai 21.5. 2013 Miedzyrzec Podlask – Bielsk Podlask, 121 km / # 2632 km

Matkareitti: http://ridewithgps.com/routes/2542778 Nousu- ja laskumetrit: + 510m / -510m

Tänään mentiin vähän toisintona eilinen, mutta rauhallisemmin. Aamulla oli viileämpää kuin viime päivinä. Omasta mittaristani katsoin, että siinä puoli kymmenen aikaan oli vajaa kaksikymmentä astetta ja päivän mittaan se nousi sinne 22-23 C-asteen vaiheille. Tuulikin oli kääntynyt, nyt se puhalteli aika reippaastikin lounas-länsisuunnasta. Ei paha ollenkaan, koska pääsuunta oli tänäänkin koillinen, kuten reittikartasta voi todeta. Ajopäivä oli kaksiosainen. Alkumatkan olin suunnitellut pikkuteille ja lopussa ei juuri ollut vaihtoehtoa. Alku noin 40-45 km kulkikin pitkin rauhallisia maalaismaisemia Huslewin ja Luzkin kautta Gorkiin, missä reittini yhtyi valtatiehen.

Rauhallista maalaismaisemaa Puolassa

  

Loppumatka Siemiatycze-kaupungin kautta perille asti oli samaa 19-tietä, jota jo eilen laskettelin vauhdilla. Liikennettä oli aika paljon, rekkojakin, mutta hyvin autoilijat täällä Puolassakin antavat tilaa pyöräilijälle. Koko Puolan osuudella ei ole ollut ongelmia autoilijoiden suhteen, vaikka siitä etukäteen peloteltiin. Yksi pikkutäpärä tilanne meinasi syntyä tänään, kun kaupungissa yksi auto lähti peruuttamaan parkista pois ilmeisesti huomaamatta minua. En kuitenkaan osunut ihan kylkeen, vaan karjaisin ja kaveri pyyteli anteeksi elekielellä. Tänään oli ajossa hieman rauhallisempi tahti kuin eilen. Siltikin keskinopeus kipusi niukasti yli kahdenkympin. Varsinaista ajomatkaa kertyi tänään 113 km, mutta illalla lähdin syömisreissulle keskustaan vielä fillarilla, siitä loput kilometrit.

Bielsk Podlaski on noin 30 000 asukkaan kaupunki Puolan koillisosassa

Majapaikkani on Noslegi Kozlowcy täällä Bielsk Podlaskissa. Asunto sijaitsee pientaloalueella muutama kilometri keskustasta. Vaikuttaa hauskalta paikalta. Tilava omakotitalo, missä minut majoitettiin isoon olohuoneeseen. Keittiö ja kylpyhuone ym. ovat lisäksi käytössä (45 PLN). Netin kanssa oli tosin vähän ongelmaa. Omakotitalon omistajan veli toi mokkulan, mutta eihän IPadissa ja IPhonessa ole sille paikkaa. Wifi-yhteys järjestyi lopulta niin, että pääsen naapuritalon verkkoon salasanalla. Valitettavasti se ei toimi huoneessa vaan pitää mennä pihalle naapuritalon viereen, kun haluaa käyttää verkkoa. Näin teinkin tavanomaiset Facebook-päivitykseni, huomisen majapaikkavarauksen ja reittisuunnitelman. Onneksi tämä blogiohjelmani WordPress toimii ilmankin verkkoa. Huomenna keskiviikkona on ainakin etukäteen ajatellen tavallista löysempi päivä. Varasin majoituksen isosta Bialystokin kaupungista, minne pikkutie-reittiä on vain viitisenkymmentä kilometriä.

Ystäväni Rauli Nummenmaan kanssa olen viime päivinä soitellut ja viestitellyt. Rauli aikoo liittyä minun ja pikkuG:n seuraksi jossakin kohtaa Baltiassa ehkä Vilnassa tai sitten matkan varrella Latviassa. Rauli on se herra, minkä kanssa olen tehnyt muutaman pyöräreissun aiemminkin vuosikymmeniä sitten. Jossakin aiemmassa blogipostauksessani kerroinkin Jugoslavia – Unkari-kiertueesta vuonna 1977. Ihan hienoa on ajaa loppumatka yhdessä.

Tässä Rauli vuonna 1977 Jugoslaviassa Dubrovnikin seudulla välipalalla;)

Tuota treffipaikkaa suunnitellessa, laskin ensimmäistä kertaa karkeasti, että matkaa Suomeen ei enää ole paljoakaan. Vähän reitistä riippuen huomisesta majapaikastani Bialystokista on matkaa Helsinkiin vain reilu tuhannen kilometriä. Tähän mennessä olen ajanut noin 2600 km, joten pitää varmaan suunnitella lisäkiemuroita 4000 km täyteen saamiseksi.

Kello on nyt seitsemän keskiviikkoaamuna. Sää ulkona näyttää hyvältä. Tosin tänään vielä en ole ennustetta katsonut, koska en viitsinyt näin aikaisin mennä naapuritalon viereen IPad kourassani. Illalla kun kävin syömässä pienessä hotellissa kaupungin keskustassa, varmistin samalla aamiaismahdollisuuden. Toivotettiin tervetulleeksi, joten enköhän ala pikku hiljaa laittaa tavaroita kasaan ja suunnata tuohon hotelliin aamupalalle. Siellä toimii myös netti, joten ei muuta kuin kone mukaan aamiaiselle.

Mukava aamiaspaikka löytyikin;)

Tässä vielä linkki kaupunkiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Bielsk_Podlaski

27. ajopäivä keskiviikko 22.5.2013 Bielsk Podlaski – Bialystok , 68 km / # 2700 km

Matkareitti: http://ridewithgps.com/routes/2548067 Nousu- ja laskumetrit: + 390 m / – 388 m

Tänään oli vähän välipäivän makua. Tein kevyen reittisuunnitelman ihan tarkoituksella, koska viimepäivät ovat olleet aika hektisiä ajopäiviä ja kilometrejä Puolassa on kertynyt kosolti. Aamulla, kun kävin kaupungin hotellissa aamupalalla, tarkensin vielä illalla laatimaani reittiä. Tarkoitus oli ajaa ensin päätietä jo eilen tutuksi tullutta tietä 19 parikymmentä kilometriä ja hypätä sitten kartalla ihan mukavalta vaikuttaneelle sivutielle, mikä lähtee kohti luodetta ja olisi vienyt Biolystokiin pienen mutkan kautta. Tulin risteyskohtaan ja näin tien. Otin siitä kuvankin. Tie oli mukulakiveä ja isoja reikiä täynnä. En halunnut lähteä sinne pyörääni rikkomaan. Kysyin pikkuG:nkin mielipidettä asiasta ja olin varma, että se valitsee pikkutien kuten yleensä.

Ei houkutellut lähteä tähän suuntaan pikkutielle;)

Mutta nyt myös pikkuG oli sitä mieltä, että ajetaan päätietä 19 perille asti. No niinpä sitten tehtiin! Tie on on aika ikävä ajaa vilkkaan liikenteen takia. Rekkoja suorastaan vilisee tällä läpimenoreitillä. Tiessä ei ole suurimmalta osaltaan ollenkaan piennarta ja ajoväylätkin ovat sangen kapeat. Joten oli pakko ajaa koko matka valkoisen viivan ajoradan puolella, sillä heti viivan jälkeen loppuu asfaltti ja on noin 10-15 cm pudotus. Mutta ihan hyvin tultiin taas tänäänkin toimeen rekkojen ja muiden autojen kanssa, no problems!

Vähän ennen Bialystokia näytti näin idylliseltä

Matka ei kestänyt kuin rapeat kolme tuntia. Kello on kolme iltapäivällä ja täyttä päätä kirjoitan blogia hostellin sängyn päällä. Majapaikan etsinnässä kävi hupaisa juttu, mikä poiki vähän kilometrejä lisää. Olin varannut kämpän Hostellista nimeltä Podlasie. Kun tulin kaupunkiin, panin pikkuG:n tapani mukaan hommiin. Etsin hotellit/motellit-haulla ja olihan siellä Hotel Podlasie. Napsautin navigoinnin päälle ja löysimme hotelliin. Menin respaan ja sanoin, että olen tehnyt varauksen tänne. Varausta ei ollut ja kun näytin kännykästä varausvahvistusta, selvisi pieni tällä kertaa yhden kirjaimen erhe. Varaus oli Hostel eikä Hotel Podlasie. No uusi osoite ja hostel löytyi ihan kaupungin keskustan tuntumasta. Itse asiassa tämä on retkeilymaja, mutta saa nyt kelvata. On sentään oma huone! Kun saan tämän blogipostauksen käsistä pois, suihkuun ja kaupungille ruokapaikkaa katsomaan.

Apetta ja särvintä Bialystokin illassa;)

Reissun jatkoa en ole vielä suunnitellut. Mutta uskoisin, että ainakin yksi yö vierähtää vielä isossa Puolan maassa. Augustow on todennäköinen yöpymispaikka. Sen jälkeen pitääkin ryhtyä katselemaan rajapaikkaa uuteen maahan Liettuaan. Tarkoitukseni on suunnata viikonlopuksi kohti Vilnaa. Niin se matka vaan lyhenee koko ajan…;)

Bialystokin keskusaukiota

Tässä tämän mielenkiintoisen tuntuisen kaupungin linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Białystok
Pitää tutustua paremmalla ajalla tuohon monipuoliseen linkkiin. Iso kaupunki noin 300 000 asukasta, pitääpä lähteä tutustumaan…;)

Tämäkin kuva vielä Bialystokista

 

Polska, polska…

Itselläni ei ole paljon muistoja Puolasta. Lapsena muistelen, että Suomessakin oli noita pieniä Polski-Fiatteja. Taisi olla Puolassa tehty Fiat 500 vai mikä? (Toim. huom./Sain tähän asiantuntevalta taholta ystävältäni Pekka Aallolta tarkennuksen. Pekka kirjoittaa: Auto oli Polski Fiat 124 ja 125. Olivat suora kopio Fiat malleista ja Ladahan sitten myöhemmin perustui Fiat 124-malliin.)
Seuraava muistikuva Puolasta on 1970-luvun lopulta, kun ystäväni Raulin kanssa tulimme Jugoslavia-Unkari- fillarikiertueelta Puolan kautta. Pyörämme vain jäivät Varsovan rautatieasemalle ”kaniin”, emmekä saaneet niitä pois, koska matkan oli jatkuttava. Vesisateessa soitimme Suomen Varsovan edustuksen summeria. Sisälle päästyämme suurlähettiläs Hallamaa lupasi toimittaa pyörämme Suomeen, minne ne tulivatkin pari viikkoa kotiin tulomme jälkeen. Kyllä nyt on tarvekin tutustua Puolaan vähän tarkemmin…

Lämmin fillaripäivä on tulossa tänään perjantaina. Sääennustus lupasi +26C tälle päivälle, mutta tuntui sitäkin lämpimämmältä. Toisaalta ei lämpö luita riko ja vanhat luut tykkää lämmöstä. Rakastuin Krakovaan. Olen aika paljon matkustellut, mutta siltikin Krakova yllätti. Varsinkin Vanhakaupunki on upea. Siinä on sellaista hienovaraista ja kuitenkin aitoa etelän tunnelmaa. Ja puitteet ovat upeat. Katselee niitä päivällä tai sitten iltavalaistuksessa. Tässä vielä tuleville Krakovan kävijöille paikalinen ruokavinkki. http://en.wikipedia.org/wiki/Zapiekanka.
Tuo Zapiekanka on ihan must-juttu iltapalana. Ja se pitää syödä kävellessä!

Krakovan vanhan kaupungin eleganssia

22. ajopäivä perjantai 17.5. 2013, Krakova – Busko-Zdroj, 96 km / # 2183 km

Reitti: http://ridewithgps.com/users/136498 Nousu-/laskumetrit: +805 m / -757 m

Aamutunnelmaa Krakovan vanhasta kaupungista

 

Taideopiskelijat tarjosivat silmänruokaa;)

Lämpö vaati kuitenkin veronsa. Ajo meni ihan hienosti ja reittisuunnitelman mukaan, mutta nyt on aika ”tattis-olo”. Toki muutama palautusjuomakin voi siihen vaikuttaa, mutta sata kilometriä hellekelissä saattaa myös tuntua. Alku noin 15 km eli käytännössä Krakovasta ulosajo tielle 776 oli tosi huonoa asfalttia, painumia ja reikiä piti väistellä. Sen jälkeen tilanne parani. Ajoin tänään liki koko päivän kyseistä 776-tietä. Välillä oli liikennettä ja välillä sai ajella aika rauhassakin.

Tien 776 rauhallista maisemaa

Olen sitä mieltä, että kannattaa välttää pääteitä ja valita pienempiä teitä niiden tilalle. Maisemat muuttuivat aikalailla. Nyt tultiin selvästi maatalous-Puolaan. Maasto oli kumpuilevaa, aika mäkistäkin, kuten nousumetrit ja linkin profiili osoittaa. Mutta näkymä oli aika avoin ja kumpulevaa peltoa oli paljon. Peltotyöt olivat vielä osaltaan käynnissä. Tämän päivän matkalla ei tullut vastaan mitään yllättävää. Homma pelasi ihan käsikirjoituksen mukaan.

Saapuminen Busko-Zdroj kaupunkiin

Rakkaan fillarinavini pikkuG:n annoin tehdä tänään taas ne osuudet, mitkä se hallitsee. Krakovasta ulosajon ja päätepisteen hotellin etsinnän. Muuten olin ”kartalla ihan hyvin”. Majoituin edulliseen (70 zl) Hotelli Willa Dorotkaan muutama kilometri ennen Busko-Zdroj-keskustaa. Kävimme ensin pikkuG:n kanssa vain kurkkaamassa majapaikan sijainnin ja suuntasimme samantien keskustaan syömään. Keitto ja kunnon ravitseva leivitetty porsaanleike sekä useampi kuin yksi ”palautusjuoma” antavat energiaa taas tuleviin koitoksiin.

Tukeva tykitys lautasella antaa potkua seuraavaan ajopäivään;)

Sapuskan jälkeen matka jatkui tänne ”kämpille”. Hotellin vanharouva oli kielten suhteen ihan ummikko. Internetin suhteen meinasi tulla ongelmia. En kerta kaikkiaan meinannut päästä hotellin verkkoon. Lopulta IPad &IPhone yhdistyivät kuin yhdistyivätkin, mutta se kesti noin puolisen tuntia. Sillä välillä lähdin jo reklamoimaan rouvalle, eikä siitä kielen puutteen vuoksi tahtonut tulla mitään. Mutta lopulta rouva soitti jollekin mikrotuelle tms. Sain itse puhelimen käteen ja siellä nuori hyvin englantia puhuva naisääni sanoi, että hän tulee reilun puolen tunnin päästä auttamaan. Kävin suihkussa ja laitteeni olivatkin sillä välillä saaneet yhteyden hotellin wifi-verkkoon. Vähän harmitti, kun taas vanhan rouvan kännykällä kerroin tilanteen nuorelle avuliaalle it-tuelleni. Treffit menivät pieleen!

Tässä vielä linkki kaupungin tietoihin: http://en.wikipedia.org/wiki/Busko-Zdrój

23. ajopäivä lauantai 18.5.2013 Busko-Zdroj – Ostroweic Swietokrzyski, 117 km / # 2300 km

Matkareitti: http://ridewithgps.com/routes/2526145. Nousu- ja laskumetrit: + 862 m / -938 m

Lauantaipäivä oli lämmin ja kaunis. Lämpötila oli siinä 25-26 C-astetta. Tuuli, mikä pyöräilijän kannalta on erittäin merkittävä, oli myös suotuisa. Pääsuuntani oli koilliseen ja tuuli puhalteli etelän-kaakon suunnalta, joten ajo-olosuhteet olivat erinomaiset. Tein reittisuunnitelman, mikä tarjosi hiukan vajaata sataa kilometriä. Ajattelin mielessäni, että kyllä jollakin kaupunkikerroksella tai vastaavalla sata saadaan täyteen. No tulihan se ja ihan vahingossa. Nimittäin heti aamulla katsoin tien kartasta ja panin lisäksi pikkuG:n varmuudeksi navigoimaan. Kuinkas kävikään, olin ihan kaikessa rauhassa ajellut liki 20 km. PikkuG näytti tyytyväisenä samaa reittiä. Reittisuunnitelman mukaan minun piti ajaa tietä 73, mutta vahingossa olinkin ajanut tietä 973.

Molemmat tiet kulkivat liki samaan suuntaan. Oikea tie itä-kaakkoon ja valitsemani tie kaakkoon. Havahduin siihen, kun Stobnicaa, minkä olin laittanut pikkuG:n osoitteeksi, ei alkanut näkyä, vaikka matkamittarini sitä osoitti. Pikku-G näytti tyytyväisenä, että matkaa olisi sinne vielä noin 20 km. Silloin tajusin, että olen väärällä tiellä ja pikkuG tapansa mukaan oli valinnut kiertoreitin. No ajelimme sitten sen kiertoreitin. Ja itse kannan ainakin poliittisen vastuun tapahtumasta. Onneksi oli hyvä keli, muuten olisi pänninyt!

Loppupäivä meni ihan piirutusten mukaan pääosin tietä 757 pitkin. Pidin ehkä vajaan tunnin paussin Staszow-nimisessä kaupungissa, jolloin matkamittaini näytti hiukan vajaata kuuttakymmentä kilometriä eli puolimatkassa. Sen jälkeen pääsin todistamaan häärituaalia ihan yllättäen. Sinne oli keskelle tietä 757 kärrätty kottikärryt, joihin oli ladattu viinapöytä. Kärryt sulkivat kokonaan toisen kaistan. Siihen pysähtyi noin kymmenen auton hääseurue. Morsian ja sulhanen nousivat ykkösautosta ja tulivat ottamaan ”napsuja” pöydältä. Sulhanen haki auton takakontista pullon pari kirkasta lisää pöydälle ja niin muutkin alkoivat ottaa häiden kunniaksi snapseja.  Paikalla ollut videokuvaaja unohti koko rituaalin ja alkoi kuvata minua ”kuokkavierasta”. No onneksi en tuohon snapsi-touhuun sentään joutunut.

Reitti oli sangen mäkinen kuten nuo nousu- ja laskumetritkin osoittavat. Nousut eivät olleet kovin jyrkkiä, joskin aika pitkiä, kilometrin muutaman pituisia. Pääosan niistä pystyi polkemaan keskiön keskikehällä. Laskut sitä vastoin antoivat hurjaa kyytiä. Koko reissun kovimmat nopeudet sain matkamittariini tänään, maksiminopeus oli 58 km/h. Olisi noussut yli kuudenkympin, mutta Fillarantin luonto petti. Ero aiempiin laskuihin johtuu siitä, että vuoristolueilla laskut ovat paljon jyrkempiä ja on koko ajan serpentiinejä. Siellä on pakko olla jatkuvasti jarrukahvassa kiinni. Mutta tänään varsinkin niissä kilometrin kahden suorissa laskuissa, missä asfaltti oli hyvä annoin yleensä mennä.

Ostrowiec Sk.:iin saavuin pari tuntia suunnittelemaani myöhemmin viiden pinnassa. Olin tänään päässyt liikkeelle jo normaalia aiemmin, yhdeksältä. Aamulla ajattelin, että tänään ollaankin sitten jo hyvissä ajoin hotellissa. Mutta parin tunnin alussa kuvaamani lisäkiemura miettimisineen ym. vei aikaa. Sinällään keskinopeus oli ihan hyvä vähän yli 19 km tunnissa, mikä osaltaan johtui sivumyötäisestä.

Majoituin kaupungin korkeaan ”itäblokki”-tyyliseen Hotel Accademian *** viidenteen kerrokseen (80 zl sis. aamiaisen). Onneksi fillarille löytyi säilytystila reseptionin vierestä.

Hotel Accademian neuvostolookia;)

Olipa hieno lauantai-ilta täällä Ostrowiecin kaupungissa! Jotenkin tuntui, että illan mittaan pääsi sisälle puolalaiseen elämänmenoon. Valtavan isossa keskuspuistossa oli ilmaiskonsertti. Välttämättä puistosta tuli mieleen kotikaupunkini Porin Kirjurinluoto, niin saman tyyppiset olivat puitteet.

Ostrowiecin kaupungin ”Kirjurinluoto”

No joki täältä puuttui, tosin pieniä lampia kyllä oli. Väkeä oli liikeellä hurjasti, konserttia seuraamassa ja muuten vaan oleilemassa. Kokonaisia perheitä, nuoria ja vanhoja, koko kattaus kaupunkilaisia. Myyntikojuissa myytiin vähän kaikkea, oli syömistä, tauluja, kosmetiikkaa, kirpputoria ym.

Hiukopalaa ja olutta;)

Toisella puolella puistoa oli tanssipaikka ja pitihän se tsekata. Oli hienoa seurata tuotakin. Aika samanlainen perustunnelma kuin tanssipaikoilla Suomessa joskus ennen. Ihailin varsinkin nuoria, jotka panivat parastaan tanssilattialla. Tytöt tanssivat enimmäkseen keskenään tai pienissä ryhmissä. Arvostan nuoria yleensäkin. Aina sukupolvi kerrallaan kehitys menee eteenpäin. Jotenkin Puolan nuorisossa tuo näkyy hyvin selvästi. Vanhemmat eivät osaa täällä kieliä, nuoriso (osa heistä) puhuu englantia, tosin hyvin auttavasti esim. suomalaisiin nuoriin verrattuna. Mutta selkeä kehitysdraivi heillä täällä on.

”Kirjurinluodon” iltatunnelmaa

Pöydässä, jossa istuin, pääsin heti juttusille parinkin herran kanssa. Toinen oli puolalainen 60-vuotias harmaatukkainen, mutta hyvin eläväinen kaveri. Siinä me kaksi harmaapäätä tarjosimme toisillemme oluet, emmekä kumpikaan ymmärtäneet toistemme kieltä, mutta seurustelu sujui. Osittain sitä auttoi, että toinen paikallinen noin 40-vuotias mies, puhui auttavasti englantia. Hän oli töissä (autofiksaajana) Irlannissa ja kertoi lähtevänsä sunnuntaina takaisin.

Tässä vielä linkki kaupunkiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Ostrowiec_Świętokrzyski

24. ajopäivä sunnuntai 19.5.2013 Ostrowiek Sk. – Poniatowe 80 km / # 2380km

Päivän reitti: http://ridewithgps.com/routes/2534025 , Nousu- ja laskumetrit: +497 m / -493 m

 

Tämän päivän ajon voisi kuvata lyhyesti – leppoisa sunnuntaipyöräily. Viikonloppuun ei nyt osunut vapaapäivää, mutta jo eilen illalla kun tulin myöhään ”bileistä”, ajattelin, että suunnuntai otetaan kevyesti. Varasin jo illalla majoituksen ja sunnuntai-aamuna tein reittisuunnitelman, mikä on linkkinä.

Leppoisaa sunnuntaiajelua…

Ainut riskitekijä edeltäkäsin oli lossiyhteys, mikä kuului reittiin. Ei ollut hajuakaan, kulkeeko lossi kaikkina päivinä. No kulkihan se. Lossille oli matkaa noin viisikymmentä kilometriä ja saavuin juuri sopivasti. Pari autoa oli lisäksi. Lossimatka oli noin puoli kilometriä tällä kertaa.

Tässä sitä mennään lossilla jo toista kertaa tällä reissulla;)

Ei mitään isompia yllätyksiä sattunut matkan varrelle. PikkuGeenkin kanssa tulin tänään hyvin juttuun. Annoin sen olla statistina ja seurailin vain sen karttanäyttöä. No lopulta pikkuG sai sentään viedä meidät Hotel Tukaniin.

Ai niin sattuihan sentään yksi pikku kommellus. Hukkasin ajolasini. Ihan loppumatkasta kymmenkunta kilometriä ennen Poniatowea pysähdyin auttamaan keski-ikäistä naista, jolla oli ongelma pyöränsä kanssa. Hänelle oli maastopyörän vaihteissa jotain hämminkiä. Katsoimme yhdessä sitä. Keskiövaihteen ohjaaja oli selvästi vääntynyt ja autoin häntä panemaan vaihteen niin, että hän pystyi ajamaan kotiinsa, kuulemma muutaman kilometrin päähän. Otin siinä aurinkolaseina toimivat ajolasini pois, jotta näen paremmin nuo vaihteet ja laitoin ne johonkin sivulaukkujeni päälle. Kun apu oli annettu ja toivotimme kumpikin toisillemme hyvää matkaa, unohdin koko lasit. Ajelin reilun kilometrin ja sitten muistin. Ei muuta kuin takaisin laseja etsimään. Eivät löytyneet, pitää kirjata menetettyjen tavaroiden luetteloon. No apu tuli kuitenkin annettua!

Uusi maa uusi valuutta…

Pitkään reissussa on euroilla pelattukin… Unkarissa piti käyttää forintteja, mutta muualla on ollut tähän mennessä euro käytössä. Slovakiassakin korunat olivat vaihtuneet euroon. Isossa Puolan maassa pitää opetella zlotyn (PLN) käyttö. Sen verran katsoin kurssia, kun raja-asemalla vaihdoin muutaman kymmentä euroa paikalliseen valuuttaan, että kun jakaa zloty-määrän karkeasti neljällä niin aika lähellä ollaan. Aamulla olin vielä Slovakian Cadcassa, missä ei ollut lämpöä kuin kymmenkunta-astetta, mutta siitä ilma ja oma kone lähti nopeasti lämpenemään.

 

20.ajopäivä, tiistai 14.5.2013 Cadca – Bielsko-Biala, 81 km / # 1971 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2504909, Nousu-/laskumetrit: + 890 m / – 1024 m

Reitti oli tänään kaunis. Kumpuilevaa ja vihreää maisemaa oli silmissä oikeastaan koko päivän. Alkumatka noin kaksikymmentä kilometriä Slovakian puolella oli käytännössä koko ajan pientä nousua, mikä huipentui rivakkaan kiipeämisrupeamaan noin 700 metriin ennen Puolan rajaa. Rajalla piipahdin myymälässä ja yritin maksaa euroilla, muttei onnistunut. Siksi piti vaihtaa jonkin verran zlotyja raja-asemalla. Rajan jälkeen alkoikin todella hulppea lasku. Tie oli hyvä, mutta taaskaan en uskaltanut nostaa nopeutta kuin hiukan yli viiteenkymppiin. Taisi olla hyväkin, koska sivutuuli otti aika lailla kiinni laskussa yhdistelmääni. Kerran oikein pelästyin, kun ison pakettiauton perävaunun imu heilautti rajusti pyörääni. Jospa siinä olisi ollut iso rekka yhtä lähellä, mitenkähän olisi käynyt.

Laskua jatkui käytännössä Zywiecin kaupunkiin noin kolmisenkymmentä kilometriä. Kaupunki on kuuluisa nimeään kantavasta oluesta. Pistäydyin kaupungin keskustassa, vaikka se muutaman kilometrin lisälenkin tekikin. Ilma oli lämmennyt jo kunnolla. Lämpömittarit näyttivät 18 -19 astetta. Moneen päivään ei ole ollutkaan lämmintä. Toivottavasti lämpö myös pysyy. Zywiecissa olin juttusilla vanhemman miehen kanssa, joka tuli keskustelemaan katsoessani karttaa keskustassa. Hän kyseli englanniksi matkastani ja meillä oli oikein mukava juttuhetki. Hän kertoi suunnitelleensa ensi kesäksi Skandinavian kierrosta autolla. Toivotin hänet tervetulleeksi Suomeen.

Zywiekistä loppumatka Bielsko-Bialaan oli siinä mielessä ikävä, että liikennettä S69-tiellä oli paljon eikä kunnon reunakaistaa ollut. Onneksi matkaa kaupunkiin ei ollut kuin reilu kaksikymmentä kilometriä. PikkuG toi minut monien mutkien kautta nykyiseen nimihirviö-majapaikkaani Osrodek Sportu i Rekreacji Viktoria, edulliseen sporttihotelliin. Ilman pikkuG:tä tuskin olisin tänne osannutkaan, sen verran hankalassa paikassa majapaikka sijaitsi. Huone on kuitenkin tilava ja siisti, taulutv ja netti pelaa. Pyöränkin sain valmentajan huoneeseen turvaan. (70 PLN / 2hh) Alkaa nälkä vaivata, joten pitääpä lähteä sapuskaa etsimään…;)

Bielsko-Biala on vanha ja aika suuri kaupunki. Asukkaita siellä on liki 200 000.  Linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bielsko-Biała.

 

21.ajopäivä keskiviikko 15.5.2013 Bielsko-Biala – Krakova, 97 km / # 2068 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2513055 , Nousu- / laskumetrit: +828 m / -929 m

Aamupala on ”massussa” ja tarkoitukseni on kohta puoliin jatkaa matkaa kohti Krakovaa. Ilma näyttää hyvältä, iltapäivälle luvassa reilu 20 astetta. Tuuli näyttäisi ennusteen mukaan olevan sivuvastainen. Aamulla suunnittelemani reitti on sen verran mutkitteleva, että katsotaan miten tuulen kanssa tulee toimeen. Olen ollut juttusilla monen ihmisen kanssa eilen ja tänä aamuna. Kertoessani tänään pyöräileväni Krakovaan, on monella suulla ylistetty Krakovan kauneutta ja sen monimuotoista historiaa. Saapa nähdä, olen nyt ensimmäistä kertaa menossa sinne. Ei muuta kuin kamat kasaan ja fillarin päälle kohti alkunousua!

Kesti aika pitkään ennen kuin selvisin Bielska-Bialasta ulos. Oli aikamoista ruuhkaa kaduilla, markkinat meneillään ym., pikkuG:n navigointiavulla jätin kaupungin vähän ennen yhtätoista. Kaupunki ei ole kaunis, ilmeisesti teollisuuskaupunki, kadut huonossa kunnossa ja muutenkin Bialasta jäi vähän rosoinen kuva. Ei mikään turistin lempipaikka.

Bielska-Bialan keskustassa oleva kirkko

Kuten oheisesta reittilinkistä näkyy, tarkoitukseni oli pysyä pois pääteiltä. Suunnitelma toteutuikin aika hyvin. Jonkin verran ajoin isoa 52-tietä, mutta pääosin reitti kulki päätietä ylempänä pikkuteitä pitkin. Nousua toki tuli jonkin verran enemmän ja matkaakin ehkä kymmenkunta kilometriä lisää. Etuina taas olivat rauhallisemmat ajo-olosuhteet ja  kauniimmat maisemat kuin päätiellä. Tuuli oli tänään aika hankala, sivuvastaista pääosin. Tosin se vaihteli aika paljon, eikä ollut mikään ongelma, ainoastaan hidasti matkan tekoa.

Katolisen uskonnon merkkejä näkyi aika ajoin

 

Wadowicesta lähdin luoteeseen kohti Zetoria tavoitteena koukata muutaman kilometrin ajon jälkeen pikkutielle, mikä vei Liszkiin Krakovan lähistölle. Ajoin kuitenkin epähuomiossa tuon risteyksen ohi. Huoltoasemalla asia selvisi. Onneksi en ollut ajanut kuin kilometrin pari ohi. Huoltoaseman viehättävä englantia puhuva naismyyjä neuvoi asian minulle. Osin siitä kiitollisena ostin häneltä reissun ensimmäisen 1:200 000 kartan . Hyväkin, kun ostin sen. Sille tuli käyttöä pian…

Ajelin Tomicesta lähenyttä pikkutietä Brzeznicaan noin 15 km kaikessa rauhassa. Olin kytkenyt pikkuG:n navigoinnin varmuudeksi päälle. Heti Brzeznican jälkeen pikkuG ilmoitti, että parin kilometrin päästä pitäisi ajaa lauttaan. Olin aivan puulla päähän lyöty – lauttaan? Kirjastosta jo koti-Suomessa kopioimani 1:800 000-mittakaavainen kartta ei antanut mitään vihiä asiasta. Kun sitten levitin huoltoasemalta ostamani kartan, totta tosiaan lautta oli merkitty menemään pienen joen yli .

Suojaista pikkutietä on mukava ajella

Saavuin lauttarantaan, lossi oli juuri lähdössä, köysiä jo irrotettiin, mutta onnistuin vielä ajamaan kyytiin. Lossivahtina oli nuori mies  ja innoissani ”kehuin” häntä laivanomistajaksi. Kaveri oli heti juonessa mukana ja täsmensi , että ”pienen laivan” ja kyseli reissustani ottaen vielä kuvankin pyynnöstäni. Tämän reissun ensimmäinen lauttaosuus ei ollut sataa metriä pidempi, mutta kokemus sinällään.

Yllättäen vastaan tulleen lossin kyydissä joen yli;)

Liszkiin pääsin mukavasti vielä pikkutietä, mutta sen jälkeen alkoi ruuhka-ajo. Kello oli siinä neljä-viisi iltapäivällä ja ruuhka Krakovaan menevällä tiellä oli melkoinen. Mitään reunakaistaa tiellä ei tietenkään ollut, joten oli pakko ajaa asfaltilla ajoradan reunaosassa. Yllättävän hyvin autoilijat kuitenkin täälläkin antoivat tilaa pyöräilijälle, vaikka moni oli varoittanut Puolan liikenteestä. Osasyy pyöräni nauttimaan ”elintilaan” voi olla yli 30 vuotta vanha kunnon turvaviiri vasemman sivulaukkulinjan ohi.

Fillarantin Insera Xcross ja ikivanha turvaviiri vasemmalla;)

Krakovaan saavuin siinä viiden jälkeen. Keskustan kadut olivat yhtä hullun myllyä. Ruuhka oli pahimmillaan. Fillari taisikin olla paras kulkuneuvo. Sillä pääsi sukkuloimaan ohi autojonojen. Liikennevaloissa pystyi välillä hyppäämään jalkakäytävälle ohittaen autot ja punaiset valot. Kun vielä huomasin, että muutama pyöräilijä (niitä tosiaan ei ollut paljon) ohitteli autojonoja raitiovaunuille varattuja reittejä pitkin, aloin tehdä samaa. Hyvin tuossa Krakovan ruuhkassa selvisi, kun piti vaan päänsä kylmänä ja ajolinjastaan kiinni. Pyörä on ajoneuvo siinä kuin autokin ja sillä saa ajaa autokaistoilla.

Krakovaan ajelin Wisla-joen rantaa pitkin

 

En ollut aamulla ehtinyt varata mitään majapaikkaa Krakovasta. Olin kyllä katsellut niitä edellisenä iltana Booking.com-sivuilta, mutta aamulla lähdön tohinassa asia kerta kaikkiaan unohtui. Koko päivän se oli vähän takaraivossa ja muutaman kerran pysähdyinkin kauppakeskukseen ym.  siinä toivossa, että löytyisi wifi-yhteys. Wifiä ei löytynyt matkan varrelta. Kun tulin Krakovan keskustaan, ajoin ensi töikseni yhteen hotelliin ja kysyin ”respasta”, voinko käyttää hotellin wifi-verkkoa. Off course… ja sain sitä varten salasanan. Siirryin ulos hotellin edustalle istumaan ja kaivoin IPadin laukusta. Homma kävi hetkessä ja Booking.comin välityksellä sain varattua majapaikan. Seuraavaksi hotellin osoite naviin ja pikkuG vei minut läpi ruuhkaisen Krakovan Stare Miastoon eli vanhaan kaupunkiin. Olin puoli tuntia hotellin varauksesta majapaikassani.

Hotelli Aparments Princess vanhan kaupungin sydämessä on edullinen (80 PLN), mutta siisti ja loistavalla paikalla sijaitseva huoneistohotelli. Kaikki huoneet ovat pieniä huoneistoja, joissa on normaali hotellin perusvarustus ja sen lisäksi keittonurkkaus. Pyöränkin sain viedä sisälle huoneeseeni. Tilaa oli yllin kyllin. Tuossa parivuoteen toisella puolella olevalla seinustalla rakas Insera Xcross-ystäväni nyt nököttää. Illalla tein vielä viitisen kilometriä pitkän kävelylenkin Karkovan vanhassa kaupungissa.

Krakovan kaunis Stare Mesto alkuillalla

Krakova on todella maineensa veroinen. Varsinkin iltavalaistuksessa sen upeus korostuu. Vanha kaupunki oli illalla elämää täynnä. Ilma oli loistava, tosin alkoi jo hieman viiletä. Haistelin, maistelin ja ihastuin kaupunkiin siinä määrin, että tein päätöksen olla toinenkin yö Krakovassa. Aamulla ensi töikseni menin ”respaan” ja kysyin voinko jatkaa majoitusta. Lupa tuli. Tosin joudun vaihtamaan huoneistoa, koska joku lapsiperhe oli varannut nykyisen huoneistoni. Toivottavasti uusi huoneisto tarjoaa samat edut kuin tämä nykyinen.

Ilta tummuu ja tunnelma tihenee vanhassa kaupungissa;)

Krakova on Puolan vanhimpia ja sen toiseksi suurin kaupunki heti Varsovan jälkeen. Asukkaita siellä on noin 1,2 miljoonaa esikaupunkeineen. Linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Krakova

 

4. vapaapäivä torstai 16.5.2013; kaupungin katselua 19 km / # 2087 km

Pikku huoneistoni Krakovan vanhassa kaupungissa

Asuminen Puolassa oli edullista. Huoneisto vajaa 20 euroa vuorokaudessa. Ei paha;)

Huoneiston vaihto meni ihan nappiin. Sain jopa hieman viihtyisämmän ja tällä kertaa pyörälle on nyt ihan oma huone. Vapaapäivä oli muutenkin hieno. Lämpöä oli noin 26-28 astetta. Ajelin pienen lenkin iltapäivällä kaupunkiin ja sen ympäristöön tutustuen. Pääosin fillaroin Wista- joen rantoja pitkin, jonne oli rakennettu molemmin puolin kevyen liikenteen väylät. Kaupunkiruuhkaakin tuli taas koettua. Koska ilma oli lämmin, ajoin osaksi ilman paitaa tai hihattomalla paidalla. Tunnin verran pysähdyin joen rantavallille ottamaan ihan ”arskaakin”, taisin jopa ottaa pienet kauneusunetkin siinä lämmössä. Oli hyvä paikka tarkastella ohi ajavia rullaluistelijoita ja pyöräilijöita…

Vapaapäivänä Wawelín kukkulalla

Pieni kulttuurituokiokin kuului vapaapäivän ohjelmaan. Kipusin Wavelin kukkulalle katsomaan Zamek Krolewskiä, missä on kuuluisa katetraali ym. Hienot näkymät sieltä oli alas kaupunkiin. Tätä kirjoittaessani kello on jo iltaseitsemän ja ajattelin vielä tehdä pienen kävelylenkin juutalaiskortteliin Kazimiert nimeltään, on kuulemma elämää täynnä. Ja joku ruokapaikka pitänee vielä etsiä iltalenkillä.

Toinen ilta kauniissa Krakovassa

 Aamulla matka jatkuu, tosin en vielä tiedä mihin. Vielä illalla tai todennäköisesti aamulla pitää miettiä jatkoreittiä…