Fillarantin navigointihölmöily ja Raulin kommellukset

Niin se vaan matka etenee hyvää tahtia! 31 ajopäivää on nyt fillarireissulla Roomasta Hämptoniin takana. Kilometrejä on kertynyt pyöräni mittariin 3174 km sitten Rooman Fiumichinon kentältä lähdettyäni. On siinä toki viiden vapaapäivän kilometrejäkin, mutta hyvällä sykkeellä on mielestäni tänne tultu. Kirjoitan tätä Utenassa Hotelli Liutgarasissa. Vaatimaton hotelli (15 euroa/ 50 litiä), mutta huone on iso, siisti ja tilava. Fillari ja pyöränavini-pikkuG nukkuvat ensi yön kanssani. Onneksi huoneessa on parivuode ja lisävuode, joten jokaiselle on unipaikkakin;)

31. ajopäivä maanantai 27.5.2013 Vilna – Utena 106 km / # 3174 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2574761 Nousu- ja laskumetrit: +744 m / -775 m

Päivä sujui hienosti, jo rutiinilla. Aamusella lähtö viivästyi liki yhteentoista, koska halusin vielä nauttia hienosta Vilnan Grata-hotellista. Suosittelen hotellia kaikille Vilnaan menijöille. Hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä hotelli. Aamusauna ja uima-allas ennen upeaa aamiasbuffeeta antoivat loistavan startin ajopäivään. Vilnasta ulosajo vei toistakymmentä kilometriä ja aikaa, mutta pysyin hyvin suunnittelemallani reitillä ilman naviystäväni pikkuG:n apuakin. Matka kävi Vilnan keskustasta A14-tietä pitkin kohti pohjoista. Noin kolmenkymmenen kilometrin ajon jälkeen poikkesin kahville Europas Centro Golfo Klubas- nimiselle golfklubille.

Eurooppa Centerin golfklubi.

Golfklubin päärakennus houkutteli kahvilan terassille.

Pitäähän golfarin sentään filarireissullakin klubilla pistäytyä. Oli muuten tämän reissun kolmas golfklubi. Ensimmäinen oli muistaakseni Italiassa Riminillä, toinen Itävallassa ja nyt sitten Liettuassa. Nettikin pelasi klubin terassilla ja panin sieltä postauksen Facebokiin menemään golfkavereille.

Haastava par-kolmosen greeni.

Tuuli oli tänään aika hurja ja puuskikas. Itselläni se ei ollut iso ongelma, koska se oli idän puolella ja matkasuuntani oli pohjoiseen. Voimakas sivutuuli, koilliseen mennessä osin sivuvastainenkin, mutta hyvin sen kanssa pärjäsi. Sääliksi kävi fillariystävääni Raulia, joka samaan aikaan ponnisteli pääosin samanlaiseen vastatuuleen lähdettyään sunnuntaina Riiasta kohti kohtauspaikkaamme Daugavpilsiä. Raulilla oli tänään liki sata kilometriä vasta- ja sivuvastaista voimakasta tuulta. Oma loppumatkani sujui myös ihan piirustusten mukaan. Pidin muutaman pikkutauon aina välillä, mutta pääsääntöisesti ajoin Utenaan ”samaan putkeen”. Perillä hotellilla olin noin 17.30. Hotellin löytämisessä tarvittiin pikkuG:n apua. Aika pieniä polkuja pitkin se minua kuljetti, mutta kohde löytyi lopulta. Taidanpa jättää iltaruokailunkin väliin. Kello on jo yhdeksän ja olen napsinut manteleita ym. tässä energiaksi. Aamiastakaan ei kuulu tämän vaatimattoman hotellin tarjontaan, joten aamulla sitten keskustassa tankkaus ennen huomista vajaan sadan kilometrin ajoa Väinönlinnaan (Daugavpils).

Tässä linkki Utenan noin 30 000 asukkaan pikkukaupunkiin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Utena

 

Itä-Liettuassa on paljon järviä.

 

32. ajopäivä tiistai 28.5.2013, Utena – Daugavpils (Latvia) 88 km / # 3262 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2580256 Nousu- ja laskumetrit: +590 m / -605 m

Tänään sitten ropsahti kahdeksas maa fillarikoriin. Latvian raja ylittyi jo puolen päivän jälkeen. Fillarireissun maakokoelma näyttää nyt tältä: Italia, Slovenia, Unkari, Itävalta, Slovakia, Puola, Liettua ja Latvia. Rajoja on ylitetty usemmankin kerran esim. Itävalta-Unkari -akselilla tuli hypittyä vähän maasta toiseen.

Vielä Liettuan puolella.

Aamulla pääsin jo kahdeksan maissa liikkeelle johtuen vaatimattomasta majapaikasta ja siitä, ettei se sisältänyt aamiasta. No napsin siinä loput suklaavarastoni ja läksin ajamaan. Parikymmentä kilometriä meni ihan mukavasti. Sitten aloin katsella kahvipaikkaa, joita ei siihen aikaan juuri näkynyt. Lähikaupan portailla tuli sitten nautittua niinkin terveellinen aamupala kuin jogurttia iso purkki, perunalastuja vähän joukkoon ja suklaata jälkiruoaksi. Niin ja vihreätä teetä, jota nykyisin saa 1,5 l pullossa. On hyvä täyttää pyöräpullot lopuksi sillä. Ajon suhteen ei tänään ollut mitään ongelmia, sivutuuli kaakosta kun matkasuuntani oli koillinen, muutamia pitkähköjä mutta loivia nousuja, ihan rutiinia… Ennen rajalle tuloa Zarasaissa kävin syömässä keittolounaan ja sitten rajalle.

Zarasai on viihtyisä Liettuan rajan pikkukaupunki.

Liettuasta Latviaan Fillarantin tie;)

Rajan ylitys nykyisenä Schengen- aikana on niin helppoa. Ehkä isoin muutos Latvian puolelle tullessa oli tien laadun huononeminen. Loppumatka parikymmentä kilometriä piti ajaa aika tarkasti. Tie oli monttuja ja paunaumia täynnä, joita sai väistellä. Keskiviivan vaiheilla oli aika hyväkin päällyste, mutta koko ajan piti tarkkailla peilistä, mitä takana tapahtuu. Alamäet piti ottaa tarkasti. Daugavpilsiin saavui siinä kahden aikaan iltapäivällä. Harvinaisen aikaisin, koska yleensä saapuminen on ajoittunut viiden kuuden väliin. Lyhyt matka tänään ja harvinaisen aikainen lähtöaika selittävät asian.

Oli niitä järviä Latvian puolellakin.

Ystäväni Rauli oli jo majoittunut varaamaani Dinaburg Hotelliin. Rauli oli lähtenyt reissuun sunnuntaina lentsikalla Riikaan ja siitä pyörällä tänne päin. Ongelmia oli ollut kosolti ja pitää vielä saada Raulin suostumus tähän blogijulkaisuun. Ensin meni ketjut, sitten oli ongelmaa polkimen kanssa ja vielä niittinä toinen takalaukku putosi kyydistä tavaroineen. Rauli viestitti jo aamulla, että hänenkin on käytettävä force majoure-korttinsa ja tulla bussilla tänne isoon kaupunkiin. Syy tuohon oli se, että Jekabpilsistä ei löytynyt pyöräliikettä, jolla fillarin olisi saanut kuntoon. Pyörä oli saatu uuteen iskuun täällä Daugavpilsissä, uudet polkimet ja uusi takaratas. Mutta ihan tyytyväisen näköisenä tutun näköinen mies oli hotellin edessä vastassa, kun saavuin.

Ystäväni Rauli toivotti minut tervetulleeksi hotelliin;)

33. ajopäivä keskiviikko 29.5.2013 Daugavpils – Livani – Jekabpils 132 km / # 3394 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2586740 Nousu- ja laskumetrit: +660 m / -682 m

Vielä yksi uusi käänne tuli tuohon Raulin juttuun. Jekabpilsin poliisiasemalta soitettiin, että se pudonnut pyörälaukku olikin löytynyt. Kuitenkaan he eivät suostuneet lähettämään laukkua. Rauli pani pyöränsä uudestaan bussiin keskiviikkona ja lähti hakemaan pyörälaukkuaan. Sovimme niin, että minä ajan yksin Vilaniin ja Rauli ajaa Jekabpilsistä samaan paikkaan. Saavuin tänne Livaniin puoli neljän pinnassa ja Rauli soitti juuri äsken, että hän on perillä siinä kuuden aikaan.

Jossakin rajan lähellä, taitaa olla Zarasain seutua.

Sain kuin sainkin varattua meille majoituksen Hotelli Gammasta. Aikansa elänyt hotelli, missä oli yksi ns. luksushuone vapaana. Sikahinta (40lts), mutta eipä muuta vaihtoehtoa ollut. Ajo meni tänään ihan ongelmitta. Tien pinta tosin oli aina välillä tosi huono, jatkuvaa pompottelua ja painaumien kiertämistä. Toisaalta hyvä reitissäni oli se, että sai koko päivän ajaa suhteellisen rauhallisia teitä.

Teki mieli poiketa tuonne sivutielle matkalla Preiliin;)

Preilin pikkukaupunki oli puolimatkan kohde ja yritin sieltä katsella jotakin keitto- tai kahvipaikkaa löytämättä kuitenkaan. Ajelin omilla eväillä sitten koko matkan. Tienvarsimaisemat olivat aika yksitotisia. Siellä missä asutusta oli, näkyi, että ollaan Latvian syrjäseuduilla. Harmaita aika vaatimattoman näköisiä asumuksia. Preilin jälkeen kytkin PikkuG: päälle.

Sama päti tuohon Daukavpilsin kaupunkiin. Kaupunki on kooltaan reilu satatuhatta asukasta. Ulkoilmeeltään sitä tulee mieleen ”neukkufunkkis”-tyyli. Totisen näköisiä julkisia rakennuksia. Toki muutama komea kirkko ym. Lähinnä haen vertauskuvaa Bratislavaan. Tässäkin menee iso Danube-joki kaupungin halki, Bratislavaa halkoo taas Tonava.

Daugavpilsin kirkkomaisemaa. Toivottavasti on kirkko?;)

Oma sekoiluni löi otsaan oikein kunnolla!Juuri kun olin asettunut Gamma-hotelliin, käynyt suihkussa ja ehdin kirjoittaa blogiin nuo yllä olevat rivit, Rauli soitti. Hän oli tullut Jekabpilsistä ja löytänyt eilen varaamamme majapaikan. Neuvottelun jälkeen keräsin kimpsut ja kampsut kasaan ja vein avaimen reseptioniin. Siellä ei ollut ketään, joten jätin lapun asiasta, että peruutankin hotellihuoneen (ei ollut vielä maksettu). Lähdin ajamaan ja etsimään Lacu Leja- majapaikkaa.. Ajelin monta kilometriä ja välillä aina soitin Raulille, kun ei alkanut löytymään. Kun tulin kaupungin rajalle, tajusin hölmöyteni!

Haikaran pesiä oli kosolti matkan varrella.

Olin Livanissa ja Rauli oli Vilanissa. Ei isoa eroa nimessä, mutta maantieteellinen ero oli noin 70 -80 km. Ajoin ihan oikeaa reittiä Preilin pikkukaupunkiin ja sitten naputtelin pikkuG:lle erehdyksessä osoitteeksi tuon Livanin ja ajelin kaikessa rauhassa sinne. Matkakin täsmäsi, suunnassa oli jonkin verran eroa. Vähän ihmettelinkin ajaessa oliko tuulen suunta muuttunut, mutten kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Tie oli ihan korpimaata eikä välillä ollut mitään paikkakuntia, mitkä olisivat herättäneet huomion.

Latvian vaatimatonta maaseutua.

Ensin ajattelin, että lähden ajamaan vielä illalla sinne Vilaniin, mutta uuden pohdinnan jälkeen suuntasinkin noin 30 km päässä olevaan Jekabpilsiin. Vilaniin ajo olisi mennyt pikkuteitä pitkin ja pimeä olisi tullut vastaan. Tein ”hätäpakkolaskun” Jekabpilsiin ja vieläpä samaan hotelliin, missä Rauli oli ollut pari yötä aiemmin. Viestitin Raulille tilanteen ja lupasin tarjota sapuskat hölmöilyni takia. Torstai-aamuna varasin sitten majapaikan meille molemmille Hotelli Madonasta Madonan kaupungissa, jonne meillä kummallakin oli suunilleen saman pituinen matka. Toivottavasti treffit nyt pitävät!

Aamunäkymä ”hätämajapaikkani” pihalta Jekabpilsissä Daugavajoelle.

34. ajopäivä torstai 30.4.2013 Jekabpils – Madona , 72 km / # 3466 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2595017 Nousu- ja laskumetrit: +417 m / -352 m

Nyt treffit onnistuivat! Tulin iltapäivälllä Madonaan ja olin menossa hakemaan paikalliseen Rimiin muutaman kylmän oluen , kun kuulin suomenkielellä ”terve”. No tuo Raulihan siinä oli jo olutpurkit muovikassissa. Sitten suuntasimme Hotelli Madonaan ***, mikä osoittautui ihan kelpo majapaikaksi. Suihkussa on käyty ja nyt yritän saada tämän blogipäivityksen pois käsistä ja postauksen maailmalle.

Keitto ja leipä fillarimiehen tiellä pitää;)

Ajopäivä meni tänään ihan mukavasti. Ilma oli loistava siinä 22-23 C-astetta. Ajoinkin suuren osan tänään ilman paitaa, jotta saisi tuota ”puolineekeri-imagoa” vähän päivitettyä. Tavoitteeni oli lähteä pikkutietä pitkin, mutta tuo pikkutie osoittautukin ihan kamalaksi soratieksi. Muutin suunnitelmaa ja ajelin päätietä tänään Jekabpilsistä Madonaan. Tien kunto vaihteli kovasti. Välillä oli hyvää pintaa ja välillä taas paikattua ja epätasaista monttumerta. Vähän ennen Madonaa kävin syömässä keittolounaan. Paarmoja ja hytttysiä täällä tuntuu olevan aikalailla. Pyörääkin ajaessa paarmat surisevat ympärillä. Välillä pitää ihan karkuun ajaa. Mitä lähemmäs tuli Madonaa , sitä kumpuilevammaksi maisema muuttui. Madona on Latvian talviurheilukeskus. Tässä lähellä noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsee Latvian korkein kohta vähän yli 300 metriä.

Madonan seutu on Latvian talviurheilun keskus, missä riittää nousuja.

Linkki Madonan kaupunkiin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Madona