Liti lati lallaa – riti rati rallaa

Lastenloru riti rati rallaa… tuli mieleen yksin ajaessa. Jatkorönsy liti-lati lallaa…syntyi siitä, että Puolan maa on tarkoitus jättää taakse ja siirtyä uusien valuuttojen pariin. Liti & Liettua ja lati & Latvia, eikös se niin mene? Reilun viikon ja liki tuhannen kilometriä olen tutkaillut Puolan maata. Tekee jo mieli päästä uusille taistelutantereille;) Tänään ajoin Biolystokista Augustoween.

Brannickis palatsiin Bialystokissa johtaa komea tie

 Hotelli Stary Dom sijaitsee Augustowen keskustan itäpuolella noin kilometrin päässä ytimestä. Vehreää, vanhaa omakotityylistä asuinaluetta. Kirjoitan torstain blogiosuutta yli sata vuotta vanhassa puutalossa. Paikan isäntä oli vastassa ja sanoi, että ensin hoidetaan mies ja sitten vasta pannaan pyörä talteen. Ja näin tapahtuikin, kun puoli kolmen tietämissä tulin. Tosin pääsin aamulla lähtemään harvinaisen aikaisin jo aamukahdeksalta, koska olin ensimmäistä kertaa tällä matkalla retkeilymajassa yötä. Menihän yöpyminen ihan hyvin, mutta lähinnä armeija-ajat tulivat siitä mieleen. Tässä iässä kaipaa jo omaa yksityisyyttä, joten jatkossa taas hotelli- tai vastaava majapaikkakoodi. Sinällään majoituksen peruselementit toimivat hyvin.

Matkan ensimmäinen retkeilymajapaikka

 

28. ajopäivä torstai 23.5.2013 Biolystok – Augustow, 102 km / # 2802 km

Reitti:http://ridewithgps.com/routes/2553852 Nousu- / laskumetrit: +578 m / -602 m

Bialystok on noin 300 000 asukkaan kaupunki. Se on Podlasien voivodikunnan pääkaupunki. Tässä komea Brannickis palatsi!

Planty park Bialystokissa

Tänään oli vuorossa etukäteen peloteltu rekkareitti. Olihan se sitä, mutta odotin pahempaakin. Autoilijoiden käytös oli mallikelpoista. Sadan kilometrin ruuhkamatkalla oli vain pari läheltä ajoa, mutta ei yhtään vaaratilannetta. Olen ottanut käytännöksi, kun peruutuspeilistä näen rekan jäävän odottamaan taakseni kunnollista ohituspaikkaa, kiitän aina ohituksen jälkeen vetämällä oikean käteni kypärän lippaan. Ilma oli tänään viileä, iltapäivälläkin vain noin 16 C-astetta. Pitkästä aikaa piti laittaa vaatetta päälle. Mukanani on liikaakin pyöräilyvaatetta. Kolmet pyöräilyhousut ja kolme -paitaa. Yhden parin olisi hyvin voinut jättää kotiin.

Matkan varrella ei ollut juurikaan nähtävää. Tämä päivä mentiin naviystäväni pikkuG:n kanssa E67 / 8-tietä, mikä jatkuu Baltiaan. Yleensä pyrin suunnittelemaan reitin pienempää tietä pitkin, mutta tänään ei käytännössä ollut oikein vaihtoehtoa. Sitä vaan painettiin pääosin ajoradan reunaa pitkin, koska pääosalla tiestä ei ollut edes ajokelpoista piennarta. Sinällään tuo oli jo tuttu tunne, koska tämä taisi olla jo kolmas päivä samaa tietä pitkin. PikkuG:tä en laskenut hommiin kuin vasta Augustoween tultuamme.

Tässä kohtaa annoin pikkuGeelle ajoluvan;)

Näppäilin hotellin osoitteen naviin ja majapaikka löytyi helposti. Suunnilleen puolimatkassa kävin syömässä keiton, koska aamulla ei ollut tavanomaista aamiaista.

Keitto on sopiva fillaristin väliruoka;)

Edellisillan pizzasta jätin palasen, mikä aamulla retkeilymajassa teen kanssa antoi alkuenergian. Ja onhan minulla tankolaukussa aina jotain naposteltavaa. Siinäpä päivän ajorupeama lyhykäisyydessään. Pyykit pesin heti Hotelli Stary Dom majapaikkaan saapuessani ja isännältä kysyin, mistä kannattaa hakea ruokapaikkaa. Taidan jättää pyörän tuonne varastoon ja lähteä jalan liikkeelle.

Pieni neljän kilometrin jaloittelulenkki tuli tehtyä illalla… Syömässä ensin lähiravintolassa. Pyysin paikallista erikoisruokaa ja sitähän tuli. Näyttivät ihan perunalta, mutta oli siellä lihaakin sisällä. Tuo paikallinen herkku oli Kartacze z okrasa. Brutaali suomennos: Perunapalloja jauhelihatäytteellä. Hyvää:)

Paikallinen spesialiteetti perunapallot;)

Kartacze z okrasa

Ja jälkkäri…ai ai namia;)

Otin kuvat pääruuasta ja jälkkäristä. Tuosta ruokalistasta selviää tarkemmin myös, mitä tuo ruokani piti sisällään. Kun olin jo lähdössä pois siinä vähän ennen iltakahdeksaa, ravintolaan pöllähti iso joukko koululaisia opettajien kanssa. Jo aiemmin huomasin, että pöytiin oli merkitty 4B, 5A jne. Nyt se selvisi. Koululuokat tulivat syömään ohukaisia mehun kanssa.

Koululaiset herkuttelemassa. Olisikohan ollut lukukauden päätös?

Harmittaa vähän, kun en älynnyt kysyä luokanvalvojilta tai tarjoilijalta, mikä tuohon kouluvierailuun oli syynä. Tähän aikaan illasta vielä. Aikamoinen hälinä siinä oli. Ja hakivat lättyjä lisää kursailematta. Eloisia ja kivan tuntuisia koululaisia, siinä varmaan 10-12 vuotiaita. Olivat paikalla ehkä reilun puoli tuntia ja sitten show oli ohi! Mukava yhteensattuma;)

Augustow sijaitsee Netta-joen ja Augustow-kanaalin varrella

Augustow on noin 30 000 asukkaan kaupunki, mistä Liettuan rajalla on viitisenkymmentä kilometriä. Tässä linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Augustów

Kirkko Puolan Augustowissa

 

29. ajopäivä perjantai 24.5.2013 Augustow (Puola) – Alytus (Liettua), 110 km / # 2912 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2559386 , Nousu-/laskumetrit: +697 m / -736 m

Tänään oli loistava reitinvalinta! Meinasi jo mennä hermot parina aikaisempana ajopäivänä siihen rekkaralliin. Osan reitinvalinnan kunniasta annan Matti Rämölle -yhdelle oppimestarilleni. Matin kirjasta bongasin tuon toisen raja-aseman matkalla Vilnaan. Ogrodniki on eteläisempi raja-asema Puolasta Liettuaan, mikä menee Lazdijain- pikkukaupungin kautta kohti Alytusta ja Vilnaa . Toinen reitti pohjoisempana oleva kulkee Eurooppa-tietä pitkin ja rekat menevät sitä kautta. Tänään ajo oli kuin hermolepoa.

Moninaiset olivat maisemat Puolasta Liettuaan;)

Ei kovin houkuttelevan näköistä markkinointiviestintää Puolassa;)

Maisemat olivat hienot. Oli järviä, oli metsämaata, kangas- ja lehtometsän sekoituksessa oli mäntyä, lehtipuuta ja joku kuusikin, mustikkaa näkyi aluskasvillisuutena ym. Liettuan rajaa lähestyessä. Jotenkin tuli mielleyhtymä Ilomantsin rajaseuduille, en sitä sen tarkemmin pysty perustelemaan. Vaikka päivän ajomatka 110 km oli suhteellisen pitkä, päivä meni hienosti osin varmaan tuon rekkapuutteen takia. Laskin, että yli 50 km matkalla rajalle vain kaksi puutavararekkaa tuli Liettuan suunnasta ja yksi vastaavasti meni sinnepäin. Oli se aika dramaattinen muutos, kun aiemmin suunnilleen joka kilometrille mahtui kolmisenkymmentä rekkaa. Etukäteen pelkäsin tätä päivää sääennusteen suhteen, koska pääajosuunta oli edelleen koillinen, mutta tuuli oli kääntynyt pohjoisen-luoteen väliin. Olihan se tuuli lähes koko matkan sivuvastainen ( 3-4 m/s), mutta vaivasi vain aukeilla paikoilla. Hyvin siitä selvittiin!

Taas uusi rajapyykki Fillarantin kokoelmaan;)

PikkuG pääsi tänään hommiin vasta ihan Alytuksen keskustassa tai ei oikeastaan sielläkään. Ajelin keskustaan ja napautin hotellietsinnän päälle. Kas kummaa, hotelli olikin ihan siinä vieressä toisella puolen tietä, näytti pikkuG! Ei tarvinnut edes navigointia napata päälle. Sen sijaan ajoin muutaman kilometrin sightseeing-kierroksen ennen hotelliin menoa. Dzukija Hotelli** on siisti aivan kaupungin ydinkeskustassa oleva majapaikka. Olin varannut yhden hengen huoneen mutta sain tilavan kahden hengen huoneen, missä nyt kirjoitan tätä blogipostausta suihkun jälkeen  (60 LTL/18 €).

Fortas-olut on tärkeä osa Liettuan olutbrändiä. Tässä stereona;)

Pyöränkin sain sisälle hotellin koulutustilaan. Ei taida koulutusbisnes oikein pyöriä… Kylläpä kello käy. Jo puoliyhdeksän. Nyt pitää kiireesti lähteä syömään. Tuon kellon kiirehtimisen tajusin vasta seuraavana aamuna. Olin Liettuan myötä siirtynyt Itä-Euroopan aikaan.

Tässä Liettuan pihviä;)

Ja ruokailukavereita…;)

Alytus on noin 60 000 asukkaan kaupunki.Tässä linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Alytus

 

30. ajopäivä lauantai 25.5.2013 Alytus – Vilna 108 km / # 3020 km

Ajoreitti: http://ridewithgps.com/routes/2567014 Nousu- ja laskumetrit: +822 m / -813 m

Lauantaina otettiin miehestä mittaa, todella! Kun aamulla Alytuksen hotellissani heräsin ja katsoin ulos. Siinä on keskustassa joku iso torni, missä katolla liehuu kaksi lippua. Ja ne liput todella liehuivat! En edes heti tajunnut, että tuuli oli suunnilleen koillisesta ja päämatkasuuntani oli itään. Sääennusteesta vielä varmistin asian 4-5 m/s eli aika hulppea sivuvastainen tuuli. Tosin ei voimakkuudeltaan ollenkaan samaa suuruusluokkaa kuin Piestanyssa Slovakiassa, missä käytin ensimmäisen force majoure-korttini. Kyllä nytkin oli vähän sama mielessä, mutta purin hampaat yhteen ja ajattelin, …kele nyt mennään! Eikä tuo tuuli pelkästään vaan myös lähes koko matkan kestänyt sade.

Vettä tuli lähes koko päivän;)

Vettä tosiaan tuli aika lailla, välillä kaatosadetta ja välillä vähän vaimeampaa. Painoin sisulla kuitenkin eteenpäin. Reitti kulki aika asumattomien maisemien kautta. Matkalla oli järviä ja kansallispuistoa. Kauniita paikkoja, mutta kun vettä tuli, ei edes kameraa viitsinyt ottaa kastumaan. Ensimmäisen kunnon tauon pidin reilun 40 km ajon jälkeen. Olin jo aiemmin katsellut kahvipaikkoja, mutta kun niitä ei ollut. Siten näin kyltin AERODREAM ja sinne. Paikka oli ilmailuorientoitunut ravintola. Sisälle kattoon oli ripustettu purjekone ja muutenkin siellä oli ilmailuaiheista rekvisiittaa. Söin keiton ja join kahvin läpimärissä vaatteissani. En ollut viitsinyt edes sadeasua laittaa päälle, koska vettä tuli niin paljon.

Vilnan rajalla sade oli vähän aikaa tauonnut

Loppujen lopuksi pääsin Vilnaan. Vettä tuli edelleen kaatamalla. Ajorata lainehti ja autot ruiskivat vettä päälleni. Olin varmaan aika säälittävän näköinen, kun yksinäisenä pyöräilijänä painoin kaatosateessa pitkin Vilnan pääsisääntuloväylää ruuhka-aikaan. Noin neljä kilometriä ennen ydinkeskustaa tuli vielä yksi niitti otsaan. Ajorata lainehti vettä ja ajoin suoraan sadevesiviemärimonttuun. Ehkä noin kymmenkunta senttiä syvä teräväreunainen monttu…

 

Takarengas pamahti siinä heti tyhjäksi. Ensin ajattelin, että nyt meni vanne ja pinnoja. Ei siinä ollut muuta tehtävissä kuin laittaa pyörä tien sivuun ja alkaa renkaan vaihtoon. Sivulaukut pois, pyörä nurin niskoin, takapyörä irti, ulko- ja sisärengas pois ja uusi sisärengas tilalle ja sitten em. asiat käänteisessä järjestyksessä. Yllätyin, että selvisin operaatiosta noin puolessa tunnissa vaikka vettä edelleen tuli. Minipumppukin toimi yllättävän hyvin. Sen huomasin, että takaulkorengas oli aika kevyen ja pehmeän oloinen. Mutta olihan sillä jo ajettu yli kolmetuhatta kilometriä. Toivottavasti sillä vielä selviää loppumatkan.

Reissun ainut rengasrikko. Uusi sisärengas jo paikoillaan;)

Kyllä oli hieno tunne päästä läpimärkänä lämpimään suihkuun. Siitäkin olin tyytyväinen, että olin varannut kunnon hotellin. Grata Hotel sijaitsee ihan vanhan kaupungin tuntumassa. Tosin vielä illalla, kun kävin syömässä reception-virkailijan suosittamassa ravintolassa, en saanut käsitystä kaupungista.

 

 

   

Ruokaravintolan moninaista taidetta;)

Senoji Trobele- ravintolassa söin hyvin. Alkuruokana oli jo Alytuksessa suositeltua lihalla täytettyä perunaa. Pääruoaksi valitsin vaihteeksi kanaa. Tarjoilija suositteli heidän omaa parsalla ja yrteillä täytettyä kananfilettä. Ihan hyvä annos ja ruokajuomaksi valitsin pitkästä aikaa punaviiniä. Toki pitihän olut juoda ensin janoon ruoka odotellessa.

Perunapalleroita alkuruokana…

 

Ja broilerinfileetä pääruokana…

Kaupungin kadut olivat edelleen aika täynnä vettä, vaikka sade oli jo tauonnut. Otin muutaman kuvankin illallisreissulla. Aamulla oli upea mennä saunaan ja uimaan. Aiemasta saunareissusta olikin jo aikaa. Siitä nautin viimeksi 8.-9.5 Sopronissa Hotelli Pannoniassa.

Vilnan kadut lainehtivat vedestä vielä illallakin sateen tauottua;)

 

5. vapaapäivä sunnuntai 26.5.2013 Vilnassa, 48 km / # 3068 km

Tässä linkki suunnilleen Helsingin kokoiseen Vilnaan: http://www.pienimatkaopas.com/matkakohteet/vilna.html

Vilnan modernia keskustanäkymää

Edellisen vapaapäivän pidin yhdeksän päivää  sitten Krakovassa Etelä-Puolassa. Sitten alkoi pitkä lähes tuhannen kilometrin ”Puolan etappiajo”. Aamulla nautin Vilnassa ihanasta saunasta ja hotellin erittäin hyvästä aamubuffeesta. Sitten oli vuorossa arkisia askareita, pyykin pesua ja blogin päivitystä. Enkä malttanut tänäänkään olla erossa rakkaasta pyörästäni. Reijo E Leivolta sain Facebookin kautta vinkin käydä Eurooppa-puistossa, mikä sijaitsee Vilnan pohjoispuolella.

Tässä Eurooppa-puiston koordinaatit;)

Lähdin Reijon ohjeiden mukaan polkemaan. Olin käsittänyt, että sinne oli matkaa noin kymmenen kilometriä. Matkan aikana selvisi, että iso liikenneympyrä, josta vasta alkoi viitoitus Europos Parkasiin, sinne oli kymmenen ja sitten viitoituksen mukaan vielä yksitoista kilometriä. Mutta kun on liikkeelle lähtenyt, sitä sitten mennään…

Europas Parkas on taideteoksilla höystetty iso puistoalue

Europos Parkas on ulkoilma-taidemuseo, menikökän tuo nyt oikein. Se on perustettu vuonna 1991 Liettulaisen taiteilijan Gintaras Karosasin ideasta. Itselleni sattui ilmiömäinen tuuri puistossa. Siellä oli noin kymmenhenkinen japanilaisseurue, jota opasti juuri mainittu Gintaras Karosas.

Tässä Gintaras Karosas toimittajien ympäröimänä

Hänestä tehtiin ilmeisesti jotakin juttua, sen verran vilkkaasti japanilaiset häntä haastattelivat ja kuvasivat. No minä siinä sitten siivellä kuuntelin pyöräni kanssa, kun idean isä esitteli puistoa japanilaisryhmälle. Pari japanilaista halusi ottaa minustakin kuvan. Tottakai suostuin, saa nähdä pääseekö tässä vielä Japaninkin televisioon;)

   

Puiston idea on, että sinne noin 55 hehtaarin vehmaaseen puisto- tai oikeastaan metsäalueeseen on koottu ympäri maailmaa 33 maata edustavien taiteilijoiden veistoksia tai vastaavia. Siellä on aikamoinen kirjo, yli sata teosta ripoteltu pitkin metsää. Guinnessin World Records -listalle on mm. päässyt televisioinstallaatio, jossa on pirunmoinen määrä vanhoja telkkarinromuja pantu lasiseinien väliin. Itse kun en ole mikään taiteentuntija, käynti ei hirveästi sykähdyttänyt. Siellä oli vielä niin pirusti hyttysiä, että sääriä syyhyää vieläkin. Tulipa tehtyä kulttuuriteko ja samalla pieni vajaan viidenkymmenen kilometrin veryttelylenkki vapaapäivän kunniaksi. Ilma oli mainio, aurinko paistoi ja lämpöä noin 20 C-astetta.

Vanhoja telkkarinromuja = taideteos….?;)

Tässä vielä linkki tuohon taidepuistoon: http://en.wikipedia.org/wiki/Europos_Parkas

Puistossa noin 55 hehtaarin alueella on yli sata taideteosta 33 maasta, myös Suomesta