Polska, polska…

Itselläni ei ole paljon muistoja Puolasta. Lapsena muistelen, että Suomessakin oli noita pieniä Polski-Fiatteja. Taisi olla Puolassa tehty Fiat 500 vai mikä? (Toim. huom./Sain tähän asiantuntevalta taholta ystävältäni Pekka Aallolta tarkennuksen. Pekka kirjoittaa: Auto oli Polski Fiat 124 ja 125. Olivat suora kopio Fiat malleista ja Ladahan sitten myöhemmin perustui Fiat 124-malliin.)
Seuraava muistikuva Puolasta on 1970-luvun lopulta, kun ystäväni Raulin kanssa tulimme Jugoslavia-Unkari- fillarikiertueelta Puolan kautta. Pyörämme vain jäivät Varsovan rautatieasemalle ”kaniin”, emmekä saaneet niitä pois, koska matkan oli jatkuttava. Vesisateessa soitimme Suomen Varsovan edustuksen summeria. Sisälle päästyämme suurlähettiläs Hallamaa lupasi toimittaa pyörämme Suomeen, minne ne tulivatkin pari viikkoa kotiin tulomme jälkeen. Kyllä nyt on tarvekin tutustua Puolaan vähän tarkemmin…

Lämmin fillaripäivä on tulossa tänään perjantaina. Sääennustus lupasi +26C tälle päivälle, mutta tuntui sitäkin lämpimämmältä. Toisaalta ei lämpö luita riko ja vanhat luut tykkää lämmöstä. Rakastuin Krakovaan. Olen aika paljon matkustellut, mutta siltikin Krakova yllätti. Varsinkin Vanhakaupunki on upea. Siinä on sellaista hienovaraista ja kuitenkin aitoa etelän tunnelmaa. Ja puitteet ovat upeat. Katselee niitä päivällä tai sitten iltavalaistuksessa. Tässä vielä tuleville Krakovan kävijöille paikalinen ruokavinkki. http://en.wikipedia.org/wiki/Zapiekanka.
Tuo Zapiekanka on ihan must-juttu iltapalana. Ja se pitää syödä kävellessä!

Krakovan vanhan kaupungin eleganssia

22. ajopäivä perjantai 17.5. 2013, Krakova – Busko-Zdroj, 96 km / # 2183 km

Reitti: http://ridewithgps.com/users/136498 Nousu-/laskumetrit: +805 m / -757 m

Aamutunnelmaa Krakovan vanhasta kaupungista

 

Taideopiskelijat tarjosivat silmänruokaa;)

Lämpö vaati kuitenkin veronsa. Ajo meni ihan hienosti ja reittisuunnitelman mukaan, mutta nyt on aika ”tattis-olo”. Toki muutama palautusjuomakin voi siihen vaikuttaa, mutta sata kilometriä hellekelissä saattaa myös tuntua. Alku noin 15 km eli käytännössä Krakovasta ulosajo tielle 776 oli tosi huonoa asfalttia, painumia ja reikiä piti väistellä. Sen jälkeen tilanne parani. Ajoin tänään liki koko päivän kyseistä 776-tietä. Välillä oli liikennettä ja välillä sai ajella aika rauhassakin.

Tien 776 rauhallista maisemaa

Olen sitä mieltä, että kannattaa välttää pääteitä ja valita pienempiä teitä niiden tilalle. Maisemat muuttuivat aikalailla. Nyt tultiin selvästi maatalous-Puolaan. Maasto oli kumpuilevaa, aika mäkistäkin, kuten nousumetrit ja linkin profiili osoittaa. Mutta näkymä oli aika avoin ja kumpulevaa peltoa oli paljon. Peltotyöt olivat vielä osaltaan käynnissä. Tämän päivän matkalla ei tullut vastaan mitään yllättävää. Homma pelasi ihan käsikirjoituksen mukaan.

Saapuminen Busko-Zdroj kaupunkiin

Rakkaan fillarinavini pikkuG:n annoin tehdä tänään taas ne osuudet, mitkä se hallitsee. Krakovasta ulosajon ja päätepisteen hotellin etsinnän. Muuten olin ”kartalla ihan hyvin”. Majoituin edulliseen (70 zl) Hotelli Willa Dorotkaan muutama kilometri ennen Busko-Zdroj-keskustaa. Kävimme ensin pikkuG:n kanssa vain kurkkaamassa majapaikan sijainnin ja suuntasimme samantien keskustaan syömään. Keitto ja kunnon ravitseva leivitetty porsaanleike sekä useampi kuin yksi ”palautusjuoma” antavat energiaa taas tuleviin koitoksiin.

Tukeva tykitys lautasella antaa potkua seuraavaan ajopäivään;)

Sapuskan jälkeen matka jatkui tänne ”kämpille”. Hotellin vanharouva oli kielten suhteen ihan ummikko. Internetin suhteen meinasi tulla ongelmia. En kerta kaikkiaan meinannut päästä hotellin verkkoon. Lopulta IPad &IPhone yhdistyivät kuin yhdistyivätkin, mutta se kesti noin puolisen tuntia. Sillä välillä lähdin jo reklamoimaan rouvalle, eikä siitä kielen puutteen vuoksi tahtonut tulla mitään. Mutta lopulta rouva soitti jollekin mikrotuelle tms. Sain itse puhelimen käteen ja siellä nuori hyvin englantia puhuva naisääni sanoi, että hän tulee reilun puolen tunnin päästä auttamaan. Kävin suihkussa ja laitteeni olivatkin sillä välillä saaneet yhteyden hotellin wifi-verkkoon. Vähän harmitti, kun taas vanhan rouvan kännykällä kerroin tilanteen nuorelle avuliaalle it-tuelleni. Treffit menivät pieleen!

Tässä vielä linkki kaupungin tietoihin: http://en.wikipedia.org/wiki/Busko-Zdrój

23. ajopäivä lauantai 18.5.2013 Busko-Zdroj – Ostroweic Swietokrzyski, 117 km / # 2300 km

Matkareitti: http://ridewithgps.com/routes/2526145. Nousu- ja laskumetrit: + 862 m / -938 m

Lauantaipäivä oli lämmin ja kaunis. Lämpötila oli siinä 25-26 C-astetta. Tuuli, mikä pyöräilijän kannalta on erittäin merkittävä, oli myös suotuisa. Pääsuuntani oli koilliseen ja tuuli puhalteli etelän-kaakon suunnalta, joten ajo-olosuhteet olivat erinomaiset. Tein reittisuunnitelman, mikä tarjosi hiukan vajaata sataa kilometriä. Ajattelin mielessäni, että kyllä jollakin kaupunkikerroksella tai vastaavalla sata saadaan täyteen. No tulihan se ja ihan vahingossa. Nimittäin heti aamulla katsoin tien kartasta ja panin lisäksi pikkuG:n varmuudeksi navigoimaan. Kuinkas kävikään, olin ihan kaikessa rauhassa ajellut liki 20 km. PikkuG näytti tyytyväisenä samaa reittiä. Reittisuunnitelman mukaan minun piti ajaa tietä 73, mutta vahingossa olinkin ajanut tietä 973.

Molemmat tiet kulkivat liki samaan suuntaan. Oikea tie itä-kaakkoon ja valitsemani tie kaakkoon. Havahduin siihen, kun Stobnicaa, minkä olin laittanut pikkuG:n osoitteeksi, ei alkanut näkyä, vaikka matkamittarini sitä osoitti. Pikku-G näytti tyytyväisenä, että matkaa olisi sinne vielä noin 20 km. Silloin tajusin, että olen väärällä tiellä ja pikkuG tapansa mukaan oli valinnut kiertoreitin. No ajelimme sitten sen kiertoreitin. Ja itse kannan ainakin poliittisen vastuun tapahtumasta. Onneksi oli hyvä keli, muuten olisi pänninyt!

Loppupäivä meni ihan piirutusten mukaan pääosin tietä 757 pitkin. Pidin ehkä vajaan tunnin paussin Staszow-nimisessä kaupungissa, jolloin matkamittaini näytti hiukan vajaata kuuttakymmentä kilometriä eli puolimatkassa. Sen jälkeen pääsin todistamaan häärituaalia ihan yllättäen. Sinne oli keskelle tietä 757 kärrätty kottikärryt, joihin oli ladattu viinapöytä. Kärryt sulkivat kokonaan toisen kaistan. Siihen pysähtyi noin kymmenen auton hääseurue. Morsian ja sulhanen nousivat ykkösautosta ja tulivat ottamaan ”napsuja” pöydältä. Sulhanen haki auton takakontista pullon pari kirkasta lisää pöydälle ja niin muutkin alkoivat ottaa häiden kunniaksi snapseja.  Paikalla ollut videokuvaaja unohti koko rituaalin ja alkoi kuvata minua ”kuokkavierasta”. No onneksi en tuohon snapsi-touhuun sentään joutunut.

Reitti oli sangen mäkinen kuten nuo nousu- ja laskumetritkin osoittavat. Nousut eivät olleet kovin jyrkkiä, joskin aika pitkiä, kilometrin muutaman pituisia. Pääosan niistä pystyi polkemaan keskiön keskikehällä. Laskut sitä vastoin antoivat hurjaa kyytiä. Koko reissun kovimmat nopeudet sain matkamittariini tänään, maksiminopeus oli 58 km/h. Olisi noussut yli kuudenkympin, mutta Fillarantin luonto petti. Ero aiempiin laskuihin johtuu siitä, että vuoristolueilla laskut ovat paljon jyrkempiä ja on koko ajan serpentiinejä. Siellä on pakko olla jatkuvasti jarrukahvassa kiinni. Mutta tänään varsinkin niissä kilometrin kahden suorissa laskuissa, missä asfaltti oli hyvä annoin yleensä mennä.

Ostrowiec Sk.:iin saavuin pari tuntia suunnittelemaani myöhemmin viiden pinnassa. Olin tänään päässyt liikkeelle jo normaalia aiemmin, yhdeksältä. Aamulla ajattelin, että tänään ollaankin sitten jo hyvissä ajoin hotellissa. Mutta parin tunnin alussa kuvaamani lisäkiemura miettimisineen ym. vei aikaa. Sinällään keskinopeus oli ihan hyvä vähän yli 19 km tunnissa, mikä osaltaan johtui sivumyötäisestä.

Majoituin kaupungin korkeaan ”itäblokki”-tyyliseen Hotel Accademian *** viidenteen kerrokseen (80 zl sis. aamiaisen). Onneksi fillarille löytyi säilytystila reseptionin vierestä.

Hotel Accademian neuvostolookia;)

Olipa hieno lauantai-ilta täällä Ostrowiecin kaupungissa! Jotenkin tuntui, että illan mittaan pääsi sisälle puolalaiseen elämänmenoon. Valtavan isossa keskuspuistossa oli ilmaiskonsertti. Välttämättä puistosta tuli mieleen kotikaupunkini Porin Kirjurinluoto, niin saman tyyppiset olivat puitteet.

Ostrowiecin kaupungin ”Kirjurinluoto”

No joki täältä puuttui, tosin pieniä lampia kyllä oli. Väkeä oli liikeellä hurjasti, konserttia seuraamassa ja muuten vaan oleilemassa. Kokonaisia perheitä, nuoria ja vanhoja, koko kattaus kaupunkilaisia. Myyntikojuissa myytiin vähän kaikkea, oli syömistä, tauluja, kosmetiikkaa, kirpputoria ym.

Hiukopalaa ja olutta;)

Toisella puolella puistoa oli tanssipaikka ja pitihän se tsekata. Oli hienoa seurata tuotakin. Aika samanlainen perustunnelma kuin tanssipaikoilla Suomessa joskus ennen. Ihailin varsinkin nuoria, jotka panivat parastaan tanssilattialla. Tytöt tanssivat enimmäkseen keskenään tai pienissä ryhmissä. Arvostan nuoria yleensäkin. Aina sukupolvi kerrallaan kehitys menee eteenpäin. Jotenkin Puolan nuorisossa tuo näkyy hyvin selvästi. Vanhemmat eivät osaa täällä kieliä, nuoriso (osa heistä) puhuu englantia, tosin hyvin auttavasti esim. suomalaisiin nuoriin verrattuna. Mutta selkeä kehitysdraivi heillä täällä on.

”Kirjurinluodon” iltatunnelmaa

Pöydässä, jossa istuin, pääsin heti juttusille parinkin herran kanssa. Toinen oli puolalainen 60-vuotias harmaatukkainen, mutta hyvin eläväinen kaveri. Siinä me kaksi harmaapäätä tarjosimme toisillemme oluet, emmekä kumpikaan ymmärtäneet toistemme kieltä, mutta seurustelu sujui. Osittain sitä auttoi, että toinen paikallinen noin 40-vuotias mies, puhui auttavasti englantia. Hän oli töissä (autofiksaajana) Irlannissa ja kertoi lähtevänsä sunnuntaina takaisin.

Tässä vielä linkki kaupunkiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Ostrowiec_Świętokrzyski

24. ajopäivä sunnuntai 19.5.2013 Ostrowiek Sk. – Poniatowe 80 km / # 2380km

Päivän reitti: http://ridewithgps.com/routes/2534025 , Nousu- ja laskumetrit: +497 m / -493 m

 

Tämän päivän ajon voisi kuvata lyhyesti – leppoisa sunnuntaipyöräily. Viikonloppuun ei nyt osunut vapaapäivää, mutta jo eilen illalla kun tulin myöhään ”bileistä”, ajattelin, että suunnuntai otetaan kevyesti. Varasin jo illalla majoituksen ja sunnuntai-aamuna tein reittisuunnitelman, mikä on linkkinä.

Leppoisaa sunnuntaiajelua…

Ainut riskitekijä edeltäkäsin oli lossiyhteys, mikä kuului reittiin. Ei ollut hajuakaan, kulkeeko lossi kaikkina päivinä. No kulkihan se. Lossille oli matkaa noin viisikymmentä kilometriä ja saavuin juuri sopivasti. Pari autoa oli lisäksi. Lossimatka oli noin puoli kilometriä tällä kertaa.

Tässä sitä mennään lossilla jo toista kertaa tällä reissulla;)

Ei mitään isompia yllätyksiä sattunut matkan varrelle. PikkuGeenkin kanssa tulin tänään hyvin juttuun. Annoin sen olla statistina ja seurailin vain sen karttanäyttöä. No lopulta pikkuG sai sentään viedä meidät Hotel Tukaniin.

Ai niin sattuihan sentään yksi pikku kommellus. Hukkasin ajolasini. Ihan loppumatkasta kymmenkunta kilometriä ennen Poniatowea pysähdyin auttamaan keski-ikäistä naista, jolla oli ongelma pyöränsä kanssa. Hänelle oli maastopyörän vaihteissa jotain hämminkiä. Katsoimme yhdessä sitä. Keskiövaihteen ohjaaja oli selvästi vääntynyt ja autoin häntä panemaan vaihteen niin, että hän pystyi ajamaan kotiinsa, kuulemma muutaman kilometrin päähän. Otin siinä aurinkolaseina toimivat ajolasini pois, jotta näen paremmin nuo vaihteet ja laitoin ne johonkin sivulaukkujeni päälle. Kun apu oli annettu ja toivotimme kumpikin toisillemme hyvää matkaa, unohdin koko lasit. Ajelin reilun kilometrin ja sitten muistin. Ei muuta kuin takaisin laseja etsimään. Eivät löytyneet, pitää kirjata menetettyjen tavaroiden luetteloon. No apu tuli kuitenkin annettua!