Force majeure – kortti käytetty Slovakiassa, pari vielä jäljellä…

Äitienpäiväaamuna julkaistessani edellisen blogipostaukseni, olin aika epävarma päivän kulusta. Vettä satoi ja ennuste lupasi koko päivälle sadetta. Lähdin kuitenkin härkäpäisesti liikkeelle siinä yhdentoista kahdentoista vaiheilla. Sadevaatteet niskaan ja etulaukun päälle sadesuojus ja matkaan! Kävin katsomassa Piestnanyn kaupunkikeskustan ja sieltä oli hieman vaikeuksia löytää tielle 61. Kerran kysyin ja vähän pyörin ympäriinsä…

 

18. ajopäivä typistyi, sunnuntai 12.5.2013 Piestany – Povatszka Bystrica 35 km / # 1828 km

http://ridewithgps.com/routes/2493579: , jäi kesken. Junalla Nove Mesto – Povatszka Bystrica

Kun vihdoin pääsin tien päälle, raju todellisuus selvisi. Aukeassa maastossa vastatuuli oli kammottava. Oli pakko ajaa keskiön keskikehällä tai pienimmällä, joita en yleensä käytä matka-ajossa kuin ylämäissä. No vedin vaan sitkeästi eteenpäin! Välillä alkoi jo tuntua, ettei tästä tule mitään. Pysähdyin yhdelle huoltoasemalle ja ajattelin soittaa lähtöhotelliini, josko löytyisi toiseksikin yöksi huone. Päällimäiseksi jäi kuitenkin, että … kele, ei tässä nyt taaksepäin käännytä!

Olin jo varannut huoneen Povatszka Bystrica-kaupungista, eikä huonetta voinut ilman luottokorttilaskutusta enää peruuttaa Booking.comin sääntöjen mukaan. Puskin eteenpäin ja kello kävi… Poljin noin kolmekymmentä kilometriä sateessa vastatuuleen ja aikaa kului kolmisen tuntia. Pikkuhiljaa alkoi voimistua ajatus ”järjen käytöstä”. Laskin, että minulla on jäljellä vielä reilusti yli kuusikymmentä kilometriä, enkä tällä kelillä ehdi ennen pimeän tuloa Povatszka Bystricaan. Ensin ajattelin sinnitellä vielä isoon Trencinin kaupunkiin, jonne olisi ollut matkaa reilu kolmisenkymmentä kilometriä. Sitten huomasin kyltin Nove Mesto Nad Vahom, matkaa muistaakseni seitsemän kilometriä. Sinne!

Rahaa oli nostettava ja sitten otin suunnan rautatieasemalle. Asemalla lipun myyjä ei osannut englantia eikä saksaa. Näytin märästä kartastani määräaseman ja aseman sisälle taluttamaani pyörää. Asia selvisi ja kohta minulla oli lippu itselleni ja pyörälle. Pientä jännitystä toi myös se, miten saan pyörän junaan. Siitä selvisin ihan hyvin. Fillarantti ja pyörä matkustivat junan eteisessä Slovakian Valtionrautateillä loppumatkan Bystricaan. Tie 61, jota minun piti polkea, näkyi aika pitkän matkan junan ikkunasta. Maisemat alkoivat selvästi kumpuilemaan. Ilmakin alkoi pikkuhiljaa seljetä junamatkalla. Reilu tunnin junamatka lyhensi päivätavoitettani kuutisenkymmentä kilometriä. Pyörän sain ulos junasta hyvin. Kiinnitin sivulaukut kiinni ja panin rakkaan navini pikkuGeen töihin!

20130513-192500.jpg

Junaliput Fillarantille ja pyörälle;)

Hotelli Garni löytyi helposti. Asemalta taisi olla matkaa hotelliin vain reilu kilometri. Täällä sitä nyt ollaan. Vaatimattoman hotellin ravintolassa oli pizzalista päällimmäisenä. Nälkäiset silmäni löysivät luettelosta nimen Finlandia-pizza. En tiedä, mistä tuo pizzan nimitys oli tullut. Ihan kunnon pizza, kinkkua, salamia, sipulia, maissin jyviä ym. Sitä ja palan painikkeeksi olutta! Pizza muuten maksaa noin 2 – 3 euroa ja iso olut hanasta 80 senttiä. Eikä yhden hengen huonekaan päätä huimaa noin 11 euroa/ yö.  Että sellainen oli Fillarantin ensimmäinen ”mamistelupäivä”!

20130513-192437.jpg

Pala Finlandia-pizzaa vielä jäljellä

Ihmettelin, kun hotellin ravintola alkoi täyttyä. Slovakia – Venäjä-peli alkoi juuri ravintolan jättiruudulta… Itse katselin aikani ja lähdin sitten vähän epämääräisissä tunnelmissa nukkumaan. Ensimmäinen Force majeure-kortti oli käytetty. Muutama on vielä varalla…;)

20130513-192420.jpg

Topvar lienee Slovakian tunnetuin olutmerkki

 

19. ajopäivä, maanantai 13.5.2013 Povatszka Bystrica – Cadca, 62 km / # 1890 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2499254# Nousu-/laskumetrit: +703 m / -595 m

Maanantaiaamu aukeni ankean harmaana. Vettä tiputteli, mutta ennuste oli kuitenkin selvästi parempi kuin eiliselle. Lämpötila noin 11-14 astetta ja tuuli 3-4 m/s luode/pohjoinen. Reittisuunnitelman mukaan ajon yleissuunta oli koilliseen, joten sivuvastaista oli tiedossa. Kävin aamupalalla, tarkistin reittisuunnitelman, postit ym. ja päätin, että nyt matkaan. Alkumatka tietä 61 pitkin oli suhteellisen tasaista, mutta sivuvastainen tuuli kiusasi aikalailla aukeassa maastossa. Reittisuunnitelmani mukaan minun olisi pitänyt jatkaa samaa tietä Zilinaan, mutta lähinnä tuulen ja vilkkaan liikenteen takia päätin kääntyä Bytcasta tielle 541.

20130513-192524.jpg

Tänään sai kivuta aika lailla;)

Tiesin, että pikkutien kautta joutuu paljon korkeammalle, mutta taas vastaavasti vuoret suojaavat sivuvastaiselta tuulelta. No ei muuta kuin pyörän nokka ylöspäin! Edessä olikin liki kahdenkymmenen kilometrin mittainen nousu noin 250 metristä noin 680 metriin. Alussa oli loivaa, mutta sitten tuli jo varoitusmerkkikin 12% noususta. Jos voin valita nousun tai kovan vastatuulen (kuten ääriesimerkkinä eilinen), valitsen mieluummin kiipeämisen. Sitä vartenhan Tavastian mainiolla kuntosalilla on jalkaprässiä talvella tehty. Mielestäni reisissä löytyy potkua aika lailla. Mutta vastaavasti on tuota massaakin (kuski ja kuorma) aika lailla, joten fysiikan lait potkivat vastaan. Yllättävän hyvin sinne ylös kuitenkin tänään sain kivuttua. Toisaalta kyseessä oli vain nyppylä aiempiin Apenniinien koitoksiin nähden!

20130513-192536.jpg

Pyöräilijän motto – ylämäkeä seuraa aina alamäki;)

Loppumatka noin parikymmentä kilometriä olikin leikintekoa. Alussa oli vastaavasti 12% jyrkkä serpentiinilasku. Laskua häiritsi erittäin huono tien päällyste. Sade oli syönyt isoja reikiä, joten piti jarruttaa koko ajan eli tulla jyrryttää vain kahta-kolmea kymppiä alaspäin. Muutenkin huomasi, että täällä on keväällä satanut paljon, koska kaikki joet ja purot olivat valtoimenaan. Jyrkkää laskua tultiin ehkä viitisen kilometriä ja sen jälkeen oli loivempaa tai aika tasaista ihan Cadcaan saakka.

Yksi vapaana ollut koira hieman pelästytti, mutta se ei onneksi tällä kertaa lähtenyt perään. Itselläni on vanhoja kauhukuvia tuolta 30-40 vuoden takaa Etelä-Euroopan fillarireissuilta. Siihen aikaan pienissä kylissä vaelteli villinä kulkukoiria, jotka monesti lähtivät perään juoksemaan. Oli tosi inhottava tilanne, kun polkee täyttä vauhtia pakoon ja koko ajan saa pelätä, koska koira on kantapäässä kiinni. Tällä reissulla on ollut koiran kanssa vaaratilanteita kaksi kertaa, toinen muistaakseni jo Italiassa ja toinen Sloveniassa tai Unkarissa. Kummallakin kerralla sain ajaa pakoon takana juoksevaa koiraa. Entisaikaan tilanne oli paljon pahempi. Jossakin amerikkalaisessa pyörälehdessä näin jopa kuvan pyöräilijän pistoolista, millä entisaikaan joskus 1900-luvun alkupuolella pyöräilijät varustautuivat villikoirien varalta.

PikkuG sai tänään navigoida tuon vuoristo-osuuden. Siellä ei ilmeisesti ollut muita tievaihtoehtoja, koska G oli samaa mieltä kanssani reitistä. Myös hotellini Cadcassa Jazz Pension *** pikkuG löysi hyvin ihan kaupungin keskustan tuntumasta.  Kävin syömässä jo ennen hotelliin tuloa keskustan pikkuravintolassa. Osaisikohan joku suomentaa nämä ruokalajini? Keitto oli Drzkova polievka ja pääruokana Bryndzove halysky so slaninkou, m lieko. (kopioin suorat lainaukset listalta, koska muita kieliä ei ollut käytössä). Tilauksen sain onneksi tehtyä englanniksi. Tarjoilija suositteli em. ruokia, kun pyysin keittoa ja jotain muuta Slovakian ruokaa.

20130513-192451.jpg

Puolan kielen taidosta olisi apua menun tulkinnassa;)

 

Molemmat annokset olivat tuhtia tavaraa, niin kuin ruoka näkyy Slovakiassa muutenkin olevan. Eivät saaneet kuitenkaan mitään kulinarismin korkeaveisuita  aikaiseksi. Keitto oli hyvää ja liemi voimakkaan makuista. Sattumina oli hyvin haudutettuja läskin siivuja, oikeastaan sian nahkaosaa. Pääruoka taas oli jotakin valkoista, olisikohan ollut vehnämykkyä tms. ja höysteenä pekonisiivun palasia. Osan noista mykyistä jätin jopa syömättä, mikä on poikkeuksellista tämän ahmatin tuntien. Maksoin laskun ja tarjoilija toi muovirasiassa lopun pääruoan mukaan otettavaksi. Kiitin, mutten ottanut!

Tulipa tässä neljä päivää katsottua Slovakiaa! MM-lätkääkin olen nähnyt, mutta matka jatkunee huomenna Puolaan jonnekin Krakovan suuntaan. Vuoria on sielläkin tiedossa, joten pitää vielä tänään tai aamulla tehdä reittisuunnitelmaa vuorien väliin. Illalla en vielä ole sääennustetta tutkinut, mutta aiemman tiedon mukaan säänkin pitäisi taas lämmetä.

Mainokset

Tietoja fillarantti

Pyöräilyyn hurahtanut ja eläkkeellä viisi vuotta ollut hemmo, joka harrastaa matkapyöräilyä ulkomailla ja kotimaassa. Eläkevuosien aikana kilsoja on kertynyt noin kuusikymmentätuhatta maantiepyörällä, reissupyörällä tai maasturilla. Kokonaissaldossa taidetaan mennä jo kolmatta kierrosta maapallon ympäri.
Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, Slovakia, tietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s