Kolmen valtakunnan kierros

Olen monta kertaa miettinyt, miltä ihmisistä on tuntunut rautaesiripun aikaan elää rajanpinnassa luoteisessa Jugoslaviassa tai Unkarin länsi-osassa. Matkaa Itävallan rajalle voi olla vajaa kilometri ja kuitenkin maiden kehitysasteissa ja valtajärjestelmissä on ollut suuria eroja. Tämä tuli tänäänkin mieleen, kun pyöräilin Mariborista noin sadan kilometrin taipaleen Unkariin. Pysähdyin Gorna Radgonassa Slovenian pienessä rajakaupungissa, söin siellä lounaan, jatkoin noin kilometrin matkan lounaskahville Itävallan puolelle Bad Radkersbergiin.

20130507-190555.jpg

Välilounas Gorna Radgonassa Slovenian rajakaupungissa ennen Itävältaa siirtymistä

Itävallassa en viipynyt kuin ehkä reilut kymmenen kilometriä ja vastassa oli taas Slovenia. Illalla pääsin Slovenian pohjoiskärkeen ja sieltä matka jatkui Unkariin Szentgotthardtin kaupunkiin, missä kirjoittelen tätä blogia ennen matkan jatkumista.

20130507-190620.jpg

Sloveniasta ajoin Bad Radkersbergiin Itävaltaan ja sieltä taas kymmenen kilometrin ajon jälkeen takaisin Sloveniaan;)

Nyt EU-aikana nuo mainitsemani erot ovat aikalailla tasoittuneet, mutta ovat selkeästi vieläkin näkyvissä. Slovenia pienenä maana on kehittyneintä osaa entisistä Itä-Euroopan maista, mutta Itävallan puolella yleinen siisteys ja infrastruktuurin kunto on paremmalla tolalla. Sloveniasta ajettuani Unkariin oli edelleen sama selkeä ero nyt Slovenian voitoksi. Esim. pyöräilijälle tärkeä tienpinnan laatu heikkeni heti Unkarin puolelle saapuessani. Toisaalta sama asia oli ennen (vielä jopa 1980-luvulla) havaittavissa Ruotsin ja Suomen välillä. Kun vaikkapa ajeli Etelä-Pohjanmaalla ja hyppäsi laivalla Uumajan seuduille, oli näkyvissä selkeä ero pihojen siisteydessä, rakennusten kunnossa ym. elintaso-Ruotsin eduksi.

20130507-190643.jpg

Sukkulointia akselilla Slovenia – Itävalta -Unkari;)

Hieno juttu! Aamulla, kun katsoin blogini laskuria (näkyy etusivulla sivupalstassa) huomasin, että lukukertoja on laskurin mukaan jo yli 5000. Kiitos siitä teille kaikille:)

 

12. ajopäivä Celje – Maribor, sunnuntai 5.5.2013, 85 km / # 1318 km

http://ridewithgps.com/routes/2455129 +1237 m / -1212 m

Taisi olla toistaiseksi hankalin päivä kelien suhteen tällä reissulla. Vettä satoi käytännössä koko päivän ja vielä pahempi asia oli ikävä vastainen tuuli. Puhuri ei ollut mikään hirveän kova, sääennusteen mukaan tuollainen 2-4 m/s, mutta sateen kanssa aika inhottava. Lisäksi matkalla oli aika kovia korkeuseroja ja monissa nousuissa riitti jyrkkyyttäkin ihan tarpeeksi (vrt. nousu- ja laskumetrit otsikon alla). No nuo asiat ovat kuitenkin voitettavissa oikealla asenteella. Olen lähtenyt matkaan tosimielellä, enkä ”mamistelemaan”. Välillä pitää purra hammasta ja varmaan joku kirosanakin jäi päivän reitille. Jos sitä jää lojumaan majapaikkoihin tai kotona kiikkustuoliin istumaan, niin paljon jää kokematta.

20130507-190611.jpg

Tähän vessanpönttöön törmäsin Sloveniassa;)

Kuten reittilinkistä voi todeta, pyrin välttämään pääteitä, mikäli vaihtoehto vain löytyy. Suorin tie A1/E57 Celjestä Mariboriin on moottoritie ja Sloveniassa sinne ei pyöräiljällä ole asiaa. Italiassa ei ollut niin nuukaa sen suhteen. Ajoin suurimman osan päivästä sangen hiljaista 107-tietä. Oman reittisuunnitelmani olin aamulla tehnyt vähän lähemmäs moottoritietä, mutta pyöränavigaattorini pikkuG vei minut tahtomattani (sateessa ei tullut aktiivisesti paperikarttaa katsottua) lisämatkalle. No ei siitä tullut kuin reilu kymmenen kilometriä lisää omaan reittiini nähden.

Välillä oli aika inhottavaakin, kun tien kunto heikkeni, vettä satoi lähes kaatamalla, rinteet jyrkkenivät, enkä oikein tiennyt tarkkaan, missä olin. Pari kertaa pysähtelin kysymään tietä. Aiemmin olen kertonut, että pizzeriat tai kahvilat ovat hyviä tietolähteitä kaupunkialueella. Sama pätee taajamien ulkopuolella huoltoasemiin. Yleensä huoltoaseman hoitaja osaa neuvoa. Lisäksi karttatelineestä voi sitten varmistukseksi käydä salaa kurkkimassa myynnissä olevia karttoja. Lopulta moottoritie tuli kuitenkin vastaan kiintopisteenä, meinasi jo usko loppua!

20130507-190632.jpg

Pikkuteillä oli kunnon nousuja. Aika tiukkaa vääntämistä;)

Loppumatka Mariboriin sujuikin paremmin kuin edellä kertomani. Moottoritien alituksen jälkeen olinkin omalla aamulla suunnittelemallani reitillä tiellä 430, mistä Slovenska Bistricasta Mariboriin oli enää kolmisenkymmentä kilometriä. Taas kerran panin pikkuG:n kuriin. Vähän väliä se ehdotti poikkeamista reitistä välillä vasempaan ja välillä oikeaan. En oikein ymmärrä sen sielun elämää, olen sitä yrittänyt Fillarifoorumin palstoilla kysyäkin, mutta selkeää vastausta ei ole tullut. Sen sijaan muillakin on ollut samoja ongelmia Garmin pyöränavigoinnin suhteen. Pitääpä ottaa asia maahantuojan kanssa puheeksi, kun tältä reissulta selvitään.

 

20130507-190531.jpg

Taustatyön tuloksena selvisi ”Pohistvo” mainostaa Sloveniassa huonekaluja;)

Välillä hermostuin pikkuG:n piipitykseen ja kytkin navigoinnin pois. Silloinkin kartta ja sijaintipaikka-nuoli näkyy näytössä ja helpottaa suunnistamista ajaessa. Ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä karttaa katsomaan. Maastokin oli jo moottoritien pohjoispuolella rauhoittunut. Kovimmat nousut jäivät alkuosan reilulle 50 km matkalle. Kun tulimme Mariboriin, annoin pikkuG:lle taas ohjat käsiin. Kaupunkiosuudet pikkuG osaa itseäni selvästi paremmin ja vei nytkin minut mukisematta majapaikkaani Hostel 4Rooms. Mukava ja edullinen majapaikka kaupungin keskustassa. Pyörän sai sisätiloihin, oma siisti huone, yhteiset mutta siistit suihkutilat ja ihanan lämmin vesi. Sitä todella osasi arvostaa, kun tuli läpimärkänä taipaleelta!

 

20130507-190358.jpg

Tulo 120 000 asukkaan Mariboriin Drava-joen yli

Illasta Mariborissa jäi kovin vähän kerrottavaa. Kun väsyneenä iltakahdeksan kieppeillä lähdin ruokapaikkaa katsomaan, vettä satoi lähes kaatamalla. Lopulta ruokapaikka löytyi usean kyselyn jälkeen. Baareja oli vaikka kuinka paljon, mutta suurin osa ravintoloista oli jo tuohon aikaan kiinni. Pohjois-Sloveniassa ilmeisesti illallisaika on aiempi kuin esim. Italiassa. Löysin lopulta ihan mukavan ravintolan, missä reilu pasta-annos petasi seuraavaa ajopäivää. Majapaikkani vieressä olevassa lähikuppilassa tuli vielä pysähdyttyä ”jälkiruoka-yömyssylle” nimeltaan musta Guinness, ei kovinkaan slovenialaista, mutta antoi hyvät yöunet.

 

13. ajopäivä Maribor – Szentgotthard, maanantai 6.5.2013, 100 km / # 1418 km

http://ridewithgps.com/routes/2461044. +1383 m/ -1424 m

Maanantaina mentiin valtakunnasta toiseen! Aamupäivällä oli noin 30 – 40 km matka Itävallan puolelle, kuten jo johdannossa kerroin. Siellä tuli vain piipahdettua, kuten reittilinkistä voi todeta. Sitten taas matka jatkui takaisin Sloveniaan. Keli oli jo parempi kuin sunnuntaina, mutta muutamaan kertaan piti tänäänkin pukea ylle sadeviitta. Aika usein, kun viitan sai niskaansa, sade taukosi. Muuten mainiossa Mariborin majapaikassani ei ollut aamupalaa, mutta nautin sen alkumatkan varrella. Ensimmäinen kunnon nousu oli reilu kymmenen kilometriä Mariborin jälkeen. Korkeuseroa oli toistasataa metriä. Kivutessa huomasi, että aamupala oli syömättä. Energia meinasi loppua reisistä tykkänään, vaikka ”meikäpojalla” vararavintoja on vähän liiankin kanssa. Minestronikeitto, paljon leipää ja kahvit päälle muodostivat ”myöhäisaamiaiseni” idyllisessä pikkupaikassa. Johan sen jälkeen alkoi kone taas rullata!

20130507-190456.jpg

Myöhäinen aamupala ”tyttöystävän” kanssa antoi potkua reisiin;)

Ajopäivä oli suhteellisen rankka lähinnä runsaiden korkeuserojen takia. Majapaikkaakaan en uskaltanut varata etukäteen, koska olin epävarma perille selviämisestä. Noin kymmenen tunnin uurastuksen jälkeen saavuin Sloveniasta Unkarin Szentgotthardiin illalla joskus seitsemän jälkeen.

Etukäteen Booking.comista katsomani majapaikka Tavi Vendeghäz oli viitisen kilometriä kaupungin ulkopuolella. Koska wifi-verkkoa ei ennen sivutielle kääntymistä ollut, tein ”hätäratkaisun”. Väänsin työpuhelimeen dataroamingin hetkeksi päälle ja varasin huoneen sitä kautta. Puolisen tuntia sen jälkeen ajoin paikalle. Hostel oli omakotitalo, mihin oli rakennettu lisäsiipeen muutamia vuokrattavia huoneita. Isäntä ja emäntä sekä vinkeä puolivuotias labradorinnoutaja Lucky ottivat väsyneen matkaajan huomaansa. Isäntä toi ison pullon mineeralivettä ja vähän myöhemmin kysyi maistuisiko pieni snapsi. Maistui ja vielä toinenkin, isännän itse tekemää mutta erinomaista omenaviinaa. Eikös Unkarissa Palinka ole kansallisjuoma? Kunnon kotipolttoista!

 

14. ajopäivä Szentgotthard – Szombathely, tiistai 7.5.2013, 75 km / # 1493 km

http://ridewithgps.com/routes/2467771, +555 m / – 570 m

Itävalta – Unkari-kierros jatkui tänäänkin. Slovenia jäi jo reissumiehelle taakse. Tänään olin suhteellisen hyvissä väleissä naviystäväni pikkuG:n kanssa. Varmaan se osaltaan johtui siitäkin, että olen oppinut sen ”metkut”. Kytkeä siltä ohjat pois, kun itse tiedän reitin. Tänään tuli reittisuunnitelmaan noin kymmenen kilometriä lisää, enkä viitsinyt edes korjata sitä tuohon linkkiin. Aamulla kun vielä en ollut oikein ”hereillä”, pikkuG vei minut reilu viisi kilometriä kiertotietä kaupungista pois ja vastaava rundi tuli loppuun etsiessämme Hotelli Ligetiä. PikkuG ei tunnistanut osoitetta, minkä aamulla siihen näppäilin vaan korvasi sen toisella liki samalla kadunnimellä. Siitä syystä teimme lisäkierroksen kaupungin ympäri. Vasta kun älysin käyttää etsintää hotellin nimellä, pikkuG vei mukisematta perille.

Antin Iphone 653

Hotel Liget oli majapaikkana Szombathelyssa

Reissupäivä oli pitkästä aikaa aika leppoisa. Sää suosi, lämpötila oli jo aamulla 17 astetta ja iltapäivällä se kohosi noin + 22 asteeseen. Tuuli oli lämmin, joskin osin sivuvastainen tai vastainen, eikä vettä tullut yhtään. Heti aamulla söin pikkukaupungin ykköshotellissa aamiaispöydän antimet (ja reilusti!), koska muuten mainioon majapaikkaani ei kuulunut aamiaista. Kävin nostamassa pankista vähän forintteja ”tulevia Unkarin taisteluja” varten. Ja sitten matka jatkui Itävaltaan.

Tänään ajelin suuren osan päivää Itävallan erittäin hyväpintaisilla teillä siistejä taloja ja kauniita maisemia katsellen. Korkeuserot olivat pitkästä aikaa aika pienet, kuten oheinen korkeustilasto osoittaa. Kyllä sitä tänäänkin hiki valui ylämäissä ja tuuli tuiversi viittäkymppiä alamäkeä vilistäessä. Sen lujempaa en oikeastaan uskalla antaa mennä vaan välillä pitää jarrulla hillitä menoa!

 

20130507-190713.jpg

Rajan yli tultaessa Unkarin puolelle näytti tältä

Täällä sitä nyt ollaan Hotel Ligetissä! Heti Itävallasta Unkarin puolelle siirtyessäni, osui silmään hauska paikan nimi, Pornoapati. Ajelin rauhallista maalaistietä pitkin ilman pikkuG:n neuvoja tänne Szombathelyyn. Netti ei toiminut lupauksista huolimatta huoneessani, joten kirjoitan tätä pääaulan sohvalla. Suihkussa olen käynyt ja nyt pitäisi lähteä etsimään ruokapaikkaa. Taidan laittaa muutaman kuvan tähän postauksen perään ja julkaisen blogin. Luen sitten myöhemmin läpi, korjailen ja täsmentelen. Ja pistäkääpä lukijat kommentteja ja vaikkapa kysymyksiä tulemaan, niin vastailen niihin sitten illalla tai aamulla.

20130507-190721.jpg

Itävallan Pernausta Unkarin Pornoapatiin;)

Mainio puistoravintola olikin aivan lähellä. Istuin ulkona terassilla ja söin perus-unkarilaista ruokaa; sianlihaa, makkaraa, paprika-kastiketta ja ranskalaiset (tuo ei kovin unkarilaista…) ja paikallista punaviiniä palanpainikkeena. Ei ollut mikään suuri kulinarismin kukkanen, mutta vahvaa ja maukasta! Mahan täytyttyä, lähdin sitä sulattelemaan kävelemällä kaupungin keskustaan. Tuli tehtyä mukava viiden kilometrin kävelylenkki. Kävely on mukava vaihtelua alinomaisen pyörälläajon ohella. Samalla sai käsityksen kaupungista.

20130507-190654.jpg

Szombathely on lähellä…taitaa olla Naraissa otettu kuva;)

 

20130507-190705.jpg

Iloinen ruohonleikkaaja Unkarin Naraissa

Szombathely on Unkarin vanhin kaupunki. Sen perusti Rooman keisari Claudius vuonna 45. Nimeksi tuli Colonia Claudia Savariensum. Kaupungin nykyinen nimi tulee unkarin sanoista szombat ”lauantai” ja hely ”paikka”. Eli suoraan suomennettuna, ”lauantaipaikka”, missä ennen pidettiin lauantaimarkkinoita. Asukkaita kaupungissa on reilu 80 000.

 

 

 

Mainokset

Tietoja fillarantti

Pyöräilyyn hurahtanut ja eläkkeellä viisi vuotta ollut hemmo, joka harrastaa matkapyöräilyä ulkomailla ja kotimaassa. Eläkevuosien aikana kilsoja on kertynyt noin kuusikymmentätuhatta maantiepyörällä, reissupyörällä tai maasturilla. Kokonaissaldossa taidetaan mennä jo kolmatta kierrosta maapallon ympäri.
Kategoria(t): Itävalta, matkapäiväkirja, matkareitti, Slovenia, tietoa pyöräilystä, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kolmen valtakunnan kierros

  1. Kari Kareinen sanoo:

    Sillä Garminilla on ihan oma sielun elämä. Alussa ja lopussa tahtoo tehdä noita ylimääräisiä lenkuroita, johtuen siitä että kartoissa ei ole niitä pyörätietä aina merkattu. Joten tee aina ensin reitti ja sitten matkaan.

  2. fillarantti sanoo:

    Näin olen oppinut kantapään kautta. Sen verran pikkuG on hyppyyttänyt! Kiitos Kari kommentistasi. OLen aina aamuisin laittanut reittini näkyviinkin Facebokiin, ”Fillarantti reissaa ja bloggaa”-sivulle.

  3. Pekka Järvinen sanoo:

    Tämän Pernaun unkarinkielinen nimi on vinkeä.

  4. fillarantti sanoo:

    Ninpä Pekka… melkein luin sen ensiksi, että pornoa piti;) En tiedä oletko Facebookissa? Siellä olen jatkuvasti päivittänyt… Tänään mm. päätin pitää extempore-lomapäivän täällä Sopronissa; on sen verran hyvät puitteet kuluttaa loput forintit pois!

  5. Upeaa lukea kerrassaan huikean matkasi vaiheita erittäin hyvin kirjoittamastasi blogista! Vaikka olet elämysmatkailua aina harrastanut, niin unohtumaton kokemus on tämäkin varmaan.
    Kateeksi käy! 😉
    Kauhea hommahan tämän kaiken tietotekniikan kanssa on, kun pitää moneen paikkaan päivitellä, mutta toisaalta, kuten itsekin jossain totesit, some on kiva olemassa kun on yksin reissun päällä, ja taitaapa se pikkuG olla aika korvaamaton kaveri jos vertaa niihin paperikarttoihin 🙂
    Olet valinnut matkareitillesi hienoja, mielenkiintoisia maita ja paikkoja, uskonpa että blogisi suosio vaan kasvaa ja perässäsi tuleville taivaltajillekin on tarjolla lukuisia hyödyllisiä vinkkejä.
    Turvallista, antoisaa matkanjatkoa, tsemppiä ja voimia!

    • fillarantti sanoo:

      Kiitos Satu kivasta kommentistasi. Kyllä tämä ihan hieno rundi on ollut tähän asti. Elämyksiä ja kokemuksia tulee ja somen kautta niitä voi jakaa lähimmilleen ja samalla syntyy matkapäiväkirja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s