Slovenian sielua tutkimassa

Napa paukkuu Hostel Plus-majapaikkani aamiaisen jälkeen! Eilisen aika kinkkisen ajopäivän jälkeen päätin pitää ex-tempore lepopäivän. Kuusi päivää on jo putkeen ajettu, joten tarvettakin on. Ehkä pääsyy päätökseni oli lämmin ja mukava vastaanotto, saapuessani illalla ennen kuutta hikiseltä urakaltani Ljubljanasta Celje Petrovcen esikaupunkialueelle. Pieni ja viihtyisä hostelli. Ihmisiä oli terassilla ja aurinko lämmitti mukavasti vielä illallakin.

Kylän pappi oli muun seurueen kanssa olusilla. Ihmiset tulivat kyselemään, kun näkivät pyörässäni Suomen lipun. Sain moneen kertaan selvittää reittini ja osakseni kannustusta sekä ihmettelyä. Yksi nuori mies tuli esittäytymään suomenkielellä. Hän kertoi pelanneensa koripalloa muutama vuosi sitten Äänekosken Huimassa ja kehui tottakai Suomen kokemuksiaan. Tilasin ison oluen ja kohta joku seurueesta tarjosi toisen. Kyllä se kävi palautusjuomasta , sen verran nestehukkaa oli hellepäivänä kertynyt;-)

Hiukan lisää tästä maasta… Slovenia on pieni valtio, asukkaita on noin kaksi miljoonaa ja pinta-ala on vain noin 20 000 neliökilometriä. Noin kaksiviidesosaa maan pinta-alasta on metsän peitossa ja korkeuseroja kyllä löytyy! Huomasin sen jo eilisellä ja sitä edellisen päivän reitillä.

Tässä Slovenia-linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Slovenia

Slovenia on hyvin kaunis maisemiltaan. Lisäksi täällä huokuu pienen itsenäisen valtion ihmisten ystävällisyys ja huolenpito. Olen nyt seurannut tätä touhua kolme päivää, ensin pienessä idyllisessä Vipavassa, sitten reilu 200 000 Ljubljanassa ja nyt täällä keskikokoisessa Celjen kaupungissa. Kerron muutaman ensi päivän kokemuksen esimerkkinä.

20130504-110653.jpg

Vipavassa majapaikan lähellä;)

Vipavassa sain majapaikan puhelinsoitolla. Illalla olin syömässä yhdessä näköalaravintolassa, missä sattumalta oli paikallisten viinien esittelytilaisuus. Syönnin jälkeen viinistandilla sattui hauskasti, että törmäsin sattumalta majapaikkani isäntään David Koreniin. Seurasi tutut kysymykset ja sain selvittää reitin ym. Hän otti kuvan kamerallaan ja lupasi lähettää kuvan blogiani varten antamaani sähköpostiosoitteeseen. Thank´you David!

20130504-110512.jpg

Vipavassa viinitastingissa;)

Ja toinen esimerkki. Seuraavana päivänä ajoin Ljubljanaan ja mietin jossakin kadunkulmassa tietä majapaikkaani. Siististi pukeutunut herra pysähtyi neuvomaan töistä tullessaan. Hän antoi käyntikorttinsa ja sanoi mikäli joku ongelma tulee vastaan täällä Sloveniassa, voit ottaa yhteyden häneen. Lisäksi hän kertoi tekevänsä yhteistyötä Espoon kaupungin kanssa jossakin projektissa. Käyntikortissa luki Andrej Klemenc, Project Manager. Toki matkan varrella on tullut monia muitakin kivoja  vastaavan tyyppisiä juttuja. Suomen lippu pyörän perässä on ollut hyvä signaali!

10.ajopäivä, torstai 2.5.2013 Vipava – Ljubljana, 87 km / # 1105 km

http://ridewithgps.com/routes/2442109. Elevation: +1456 m / – 1257m

Pääsin taas kunnolla vuorten makuun! Reitti näkyy tuosta tänä aamuna laatimastani reittilinkistä. Korkeuseroja oli tänään kahdeksasosa-tonnin painoiselleni yhdistelmärekalleni riittävästi. Toisaalta oli onni, että eilisen päivän noin 32 asteinen (paikalliset puhuivat jopa 35 asteesta) helle oli melkein puolittunut. Torstaina sateli lähes koko päivän. Vasta loppusuoralla sade taukosi, joten ajovarusteet ehtivät hieman kuivua Ljubljanaan tullessa.  Ajokengät ja sukat olivat lopussakin läpimärät. Toki sateella ja harmaudella on negatiivinen psykologinen vaikutus. Silti, mikäli voi valita kova vastatuuli tai sade, valitsen sateen.

Alkumatka noin 15 km oli aika kovaa kipuamista 500-600 metrin korkeuserolla. Aluksi oli kymmenen kilometriä hiipuvaa muutaman asteen nousua ja sitten seurasi reilu viisi kilometriä 8-10%:n liki seinänousua . Ensimmäisen noin kolmenkymmenen kilometrin etapin jälkeen pidin Postonjan kaupungissa kahvibreikin. Käväisin myös Postonjan turistitoimistossa hakemassa muutaman lähialuekartan ja lämmittelemässä märissä ajovaatteissa. Kuvia ei tullut lähinnä tuon sateen ja harmauden takia otettua.

Loppumatka olikin sitten helpompi. Toki muutama tiukahko serpentiininousu oli vielä ennen Ljubljanaa. Pääosin, kuten reittikartastakin voi todeta, loppumatka oli tasaisempaa (jos täältä Sloveniasta nyt tasaista löytyykään…!) tai jopa alamaata. Matkan varrella oli muutama hurja serpentiinilaskukin. Korkeusero tippui noin 400 metriä Ljubljanan 260 metrin korkeuteen.

20130504-110755.jpg

Lasko on Slovenian suurin vuonna 1825 perustettu panimo, mikä sijaitsee Laskon kaupungissa

PikkuG löysi vaatimattoman hostel-majapaikkani. Mitäpä matkalainen muuta tarvitsee kuin oman huoneen ja suihkun. Illalla kävelin vajaan kolmen kilometrin matkan Ljubljanan historialliseen vanhaan kaupunkiin, missä kännykamerani oli ahkerasti käytössä. Harmittaa, kun en ottanut pokkarikameraa iltakierrokselle. Iphonen salama pilasi hämärässä otettuja iltakuvia.

20130504-110529.jpg

Ljubljana ”lohikäärmekaupunki” on viehättävä ja upea illalla ja päivällä

20130504-110555.jpg

Illalla oli ilmaiskonsertti vanhassa kaupungissa

Tarkoitukseni on vielä aamulla ennen poislähtöä tehdä pyörällä kamerakierros kaupungilla. Valitettavasti se jäi tekemättä, koska majapaikkani oli niin sopivasti ulosajoreitin varrella. Ljubljana on kaunis kaupunki, teki vaikutuksen ja jäi syvälle mieleeni.

20130504-111028.jpg

Loistokattaus Ljubljanan vanhassa kaupungissa!

Illalla söin ehkä tämän reissun upeimman aterian pienessä viihtyisässä ravintolassa. Siitä on muistona kuvakin blogissa. Majapaikka maksoi noin 15 euroa. Illalla meni melkein tuplat ruokaan ja ruokajuomaan. Kyllä tuo 300 gramman sisäfilee-annos alkuruokineen oli sen ”väärtti”. Ljubljanasta on myös pyöräilijän näkökulmasta hieno kaupunki. Kaupunki on selvästi satsannut pyörätieverkostoihin. Liki koko kaupungissa oli siniseksi maalattuja pyöräkaistoja. Pyrin aika paljon ajamaan niitä pitkin. Pikku ongelma olivat risteyksissä tai sadevesien takia olevat vajaan metrin levyiset notkelmat. Ne ”hetkauttivat” aika lailla, kun pyörän päällä on melkoisesti painoa.

20130504-111049.jpg

Slovenia menu

11. ajopäivä, perjantai 3.5.2013, Ljubljana – Celje, 99 km ja vapaapäivä 4.5.2013 Celje, 29 km / # 1233 km

http://ridewithgps.com/routes/2452867, Elevation: +1886 m / – 1939 m.

Aamu Ljubljanassa oli aurinkoinen. Ilman lämpötila oli jo ennen yhdeksää noin 18-20 astetta ja päivä lämpeni nopeasti iltapäivän noin 25 asteeseen. Ajoilma oli loistava, kun tuulikin oli pääosin myötäinen. Kova kiipeäminen (mikä näkyy reittiohjelman nousumetreistä) vaati jatkuvaa nestehuoltoa. En käytä yleensä mitään urheilujuomia. Lähes koko reissun ajan olen täyttänyt pyöräpullot vesijohtovedellä. Taktiikkani ulkomaan reissuilla on pitkään ollut: Illalla maistan pienen annoksen vesijohtovettä. Ellei mitään oireita tule, niin jatkan vedellä. EU-alueella vesijohtovedelle on yhteiset laatudirektiivit, eikä tällä reissulla ole ollut mitään mahavaivoja. Nyt ”koputan puuta”! Tuosta reitistä vielä vähän…

20130504-111156.jpg

Joen ylityksiä oli tänään useita;)

Laadin reitin tapani mukaan aamulla. Koska reitin korkeuserot näyttivät aika hurjilta, aloin miettiä moottoritietäkin. Panin ”kyssärin” Facebookiin ja sain tarkkasilmäiseltä entiseltä työtoveriltani Piia Wallinilta vastauksen. Etkö Antti ole huomannut moottoritietunneleita? En tosiaan ollut katsonut karttaa niin tarkkaan. Kiitos Piia! Loppujen lopuksi en pitänytkään kiinni reittisuunnitelmastani, vaan oheinen linkki osoittaa aika tarkkaan ajamani reitin. Annoin nimittäin pikkuG:n ottaa ohjat käsiinsä aamulla. Se johdatti Fillarantin pikkuteitä pitkin kauniiden ja rauhallisten jokivarsireittien kautta hiukan kiertäen. Reitti kulki noin 260-225 metrissä pääosin 108-tietä pitkin. Loppumatkalla pikkuG piti panna taas kerran kuriin, kun se ehdotti ihmeellisiä lisäpoikkeamia kartan reitiltä.

20130504-111223.jpg

Reitti Ljubljanasta Celjeen seuraili osin kauniita jokivarsimaisemia

Tulivat nousut vastaan tälläkin reitillä, mutta vasta vähän myöhemmin. Kaksi isoa kipuamista hellelukemissa ja monta pienempää serpentiiniosuutta mahtui päivän matkalle. Maisemat olivat kerta kaikkiaan upeita ja kuviakin tuli nyt otettua ilman ollessa hyvä. On upea tunne, kun saa lopulta hinattua itsensä ja ajoneuvonsa ”henkihieverissä”mäen päälle, josta alkaa vilvoittava lasku. Alamäkiä varsinkin loppuosuudella riitti ihan mukavasti, kuten otsikon tilaston laskumetreistä voi todeta. Jyrkissä serpentiineissä pitää aika paljon jarruttaa. Xrossissani on tehokkaat levyjarrut edessä ja takana. Olen käyttänyt lähinnä takajarrua. Etujarrussa olen viime aikoina huomannut tunnottomuutta ja takajarrukin vinkuu jonkin verran. Panin Facebook-viestin ”päämekaanikolleni” Niko Koivistolle. Häneltä sainkin pikaisesti ohjeita. Katsotaan, löytyykö matkan varrelta sopiva huoltopaikka. Tilanne ei kuitenkaan ole akuutti.

20130504-111114.jpg

Kaunista kulttuurimaisemaa Celjeä lähestyessä

Celjen esikaupunkialueella noin 6-7 km kaupungista länteen olen viihtyisässä Hostel Plussassa vapaapäivän merkeissä. Pyykit pesin jo aamulla ennen aamupalaa ja tätä bloggausta olen tehnyt parisen tuntia. Kirjoitushomma vie aikaa, mutta tuleepa siitä matkakertomus itselle ja muille. Mikäli joku näistä raapustuksistani saa kimmokkeita, hyvä niin!

20130504-211910.jpg

Celje on noin 50 000 asukkaan kaupunki Savinja-, Loznica- jaVoglajnajokien risteyksessä

Vapaapäivän iltapäivä meni mukavasti, kun pyöräilin Celjen vanhaan keskustaan. En tiedä mikä piru minuun taas iski. Piti lähteä vapaapäivänäkin kiipeämään linnavuorelle. Siellä on ehkä Celjen kuuluisin nähtävyys vanha linna nimeltään Stari grad. Linna oli rakennettu 1200-1300 lukujen taitteessa.

20130504-211849.jpg

Slovenian vehmasta maisemaa Stari Gradin linnavuorelta käsin

Aika ”jobi” oli vetää noin 200 metristä jyrkästi ylös reiluun 400 metriin parin kilometrin matkalla. Poljin pienimmällä vaihteella ja usko meinasi sittenkin loppua. Mikäli pyörä olisi ollut kuormattu, ei olisi onnistunut, mutta ”sinnittelin” ylös asti polkemalla. Apparan mäen jyrkkyys ei ole lähelläkään tätä, kaltevuusmittaria ei ollut mutta pahimmat paikat varmaan yli 20%. Hienot näkymät linnan huipulta 438 metristä oli alas vanhaan kaupunkiin ja lähiympäristöön. Tulipa ”kulttuuripläjäys” tehtyä!

20130504-212115.jpg

Fillarantti vapaapäivänä Stari Gardin linnoituksessa. Alhaalla Celjen vanhakaupunki

Vanhakaupunki tuli samalla reissulla tutuksi ja katseltua pyörän selästä muutakin lähiympäristöä. Sitten ajelin kämpille ja söin pizzan. Sammalla tuli hoidettua Facebook-päivitykset, tsekattua Suomen lätkäpelitilanne netistä ja sitten nukkumaan. Huomenna on tarkoitus jatkaa matkaa kohti Mariboria, Slovenian toiseksi suurinta kaupunkia. Sää vähän huolestuttaa. Ukkonen jyristelee ulkona ja huominen ennuste on aika huono. No säille ei mahda mitään!

20130504-211920.jpg

Pyöräilevän valokuvaajaystäväni kanssa Celjen keskustassa;)

 

 

 

 

Mainokset

Tietoja fillarantti

Pyöräilyyn hurahtanut ja eläkkeellä viisi vuotta ollut hemmo, joka harrastaa matkapyöräilyä ulkomailla ja kotimaassa. Eläkevuosien aikana kilsoja on kertynyt noin kuusikymmentätuhatta maantiepyörällä, reissupyörällä tai maasturilla. Kokonaissaldossa taidetaan mennä jo kolmatta kierrosta maapallon ympäri.
Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, Slovenia, tietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Slovenian sielua tutkimassa

  1. Kyösti Syrjänen sanoo:

    Minäkin koin Slovenian mielyttäväksi matkailukohteeksi kun muutama vuosi sitten kävin Ljubljanassa ja Bledissä. Hyvä Antti jatka yhtä reippaasti kun tähänkin asti.

    • fillarantti sanoo:

      Kiitos Köpä, nyt vaan nuo ilmat heittäytyi hankaliksi. Tänään satoi kunnolla ja näyttää, että pari päivää on koko lailla samanlaisia. Pitääpä ottaa huomioon reitityksessä;)

  2. merjakytoaho sanoo:

    Eikö ole hienoa, että ihmiset ottavat kontaktia. Sinä olet hyvä mainos suomalaisesta sisusta ja sitkeydestä. Suomen lippu viestii meistä kaikista. Aikas makee fileannos… sillä jaksaa taas muutaman ylämäen. Tsemppiä seuraavaan etappiin asti… onneksi et ole niin makea, että ukkosmyrsky huuhtoisi sinut näkymättömiin 😉

    • fillarantti sanoo:

      Kiitos Merja… tuo kyllä meni jo vähän kehumisen puolelle, mutta otan vastaa korvat punoittaen.
      Fillari-ihmiset pääsevät tosi helposti kontaktiin missä päin maailmaa tahansa. Siinä on selkeä ero, kun esim. liikut autolla, Sama ehkä koskee reppureilaajia, sitä en kokeillut, liftaamista kyllä.
      Joo tuo fileeannos oli kyllä tämän reissun ehkä paras sapuska-annos. Hyvä välillä maistaa lihaakin ainaisen pastan ja pizzan ohella. Oli muuten aika näyttävästi asetetu esiinkin ja terveelliset lisukkeet, nam. Tulee ihan nälkä, kun tätä vastausta kirjoitan Unkarin majapaikssani aamulla eikä aamiainen kuulu valikoimaan. No kyliltä matkan varrelta löytyy…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s