Ensimmäinen tuhat kilometriä täynnä

Rooma – Hämpton reissu on hyvässä vauhdissa! Nyt olen turvallisesti jo Sloveniassa. Siitä haluan kiittää italialaisia autoilijoita ja maan liikennekulttuuria. Olen nyt kolunnut kymmenkunta päivää eri puolilla Italiaa, Rooman ruuhkassa ja Venetsian vilinässä, vilkkaasti liikennöidyillä Adrianmeren nauhakaupunkien teillä, Apenniinien vuoristossa ym. Johtopäätökseni on, että liikenne sujuu ja on sangen joustavaa. Saman totesi Facebookissa golfystäväni ja aktiivisesti myös pyöräilyä harrastava Jaakko Hiekkaranta ollessaan ”korkean paikan leirillä” viikko pari sitten Italiassa.

Vaikka täällä on vilkas liikenne ja välillä ajetaan kovaakin, suhtautuminen pyöräilijöihin on fiksumpaa kuin Suomessa. Suomessa usein rekka ottaa vauhtia ylämäkeen ja pyöräilijä ohitetaan täpärästi. Täällä taas rekka odottaa ylämäessä löytääkseen turvallisen ohituspaikan ja antaa yleensä pyöräilijän mennä ensin. Sama koskee myös henkilöautoja, pyöräilijälle annetaan etusija ja riittävästi tilaa. En muista kokeneeni toistaiseksi noin tuhannen kilometrin aikana yhtään vaaranpaikkaa liikenteessä. Uskon tämän hienon käyttäymismallin johtuvan kahdesta pääsyystä. Ensinnäkin Italiassa on paljon vanhempi liikennekulttuuri kuin Suomessa. Toinen syy johtuu siitä, että pyöräily on Keski- ja Etelä-Euroopassa suuri ja arvostettu urheilulaji. Ammattipyöräilyä arvostetaan, mikä heijastuu liikennekäyttäytymiseen. Otetaanpa mallia suomalaiset!

 

8. Ajopäivä, San Biagio – Udine 30.4.2013, 104 km /# 941    

Nousu- ja laskumetrit: +412 m/ -303 mReitti: http://ridewithgps.com/routes/2431559

Olen ottanut tavaksi tehdä reittisuunnitelman lähtöaamuna tai edellisenä iltana  Ipadilla / RidewithGPS-ohjelmalla. Valitettavasti en voi siirtää suunnitelmaa Ipadistä Garmin-naviini eli pikku-G:en. Tämän päiväinen reittini piteni parilla kymmenellä kilometrillä, kun seurasin pikku-G:n ohjeita. Siinä on Euroopan kartasto, mutta se jotenkin optimoi välttämään isoja teitä. Ajelin sitten mutkia mutkien perään, en oikein itsekään tiennyt, missä milloinkin olin. Onneksi oli vaihteeksi rauhallista liikennettä maaseutuosuuksilla varsinkin. Tämän reissun ikävin ajopätkä tähän mennessä oli päivä pari sitten molemmin puolin Venetsiaa. Tasaista ja tylsää maisemaa ja vaikken moottoritiellä ollutkaan, liikennetiheys oli huippuluokkaa ja kauttakulku-rekkaliikennettä valtavasti.

Udineen saavuin SS13 tietä pitkin. Lopussa oli noin kolmenkymmenen kilometrin mittainen aika tylsä tieosuus. Monen kilometrin mittaisia suoria tieosuuksia seurasi toinen toistaan ja loivaa nousua jatkui aina Udineen asti. Pikku-G löysi hotellin helposti. Turhaan kävin pizzeriassa kysymässä, koska en heti hoksannut, että navissa on ”majoitusliikkeet-hakutoiminto”. Sitä käyttämällä  aamulla varaamani hotelli Que Vadis löytyi.

Udinessa oli lämmin vappuaatto

 

Sitten vaan vappuaattoa viettämään! Hain tykötarpeita viereisestä supermarketista ja juhlin vappuaattoa hotellissa ja sosiaalisen median välityksellä kotisuomeen. Vaimolla ja parille tutulle soitinkin. Netti toimi hienosti, mutten vappuaattona viitsinyt päivittää blogia.

Vappuaaton aurinko alkaa laskea Udinessa

 

9. ajopäivä, Udine – Vipava (Slovenia) 1.5.2013, 78 km / # 1018 km. Nousu- ja laskumetrit: + 555m / -571m
http://ridewithgps.com/routes/2436946

Vappupäivä valkeni kauniina ja heti aamusta oli todella lämmintä. Sääennuste rajakaupunki Goriaziaan lupasi 30 astetta. Hyvästelin Que Vadis-hotellin respan kaunottaren aamupalan jälkeen ja pyysin häntä ottamaan matkamiehestä lähtökuvan.

Huh huh mikä vappumaha Fillarantilla;)

 

Olin painanut reitin aika tarkkaan mieleeni, mutta panin pikkuG:n kuitenkin päälle. Ajoin SR56-tietä Italian rajakaupunkiin Goriziaan, minne oli matkaa nelisen peninkulmaa. Lämmin tuuli antoi lisävauhtia takaa päin. Gorizia on kaunis vanha kaupunki, jota katselin tunnin verran pyörän satulasta. Lämmin ilma ja terassit olivat täynnä ihmisiä.

Tarkoitukseni oli vappupäivänä ajaa suunnilleen puoleen matkaan Ljubljanaa. Majoitusvarausta en aamulla tehnyt. Ajatuksena oli löytää joku majapaikka esim. puolimatkan Vipavasta. Toinen vaihtoehto oli seuraava isompi kaupunki Postonja, mutta sinne en näin kuumalla kelillä uskaltanut lähteä yrittämään. Ennen Postonjaa on noin 15 km seinänousu ja korkeuserona yli 700 m. Reittiohjelmani mukaan pahimmat kohdat ovat jopa 20% nousua.

Uusi maa Slovenia ja uudet kujeet;)

Sitten rajan yli Sloveniaan. Sloveniassa maisemat muuttuivat heti rajan jälkeen. Alkumatkalla oli kaunista ja kumpuilevaa vihreää näkymää. Kohta kuvaan astuivat myös vuoret. Tänään en vielä vuoristoon noussut vaan se on edessä vasta huomenna Postonjaan ja Ljubljanaan noustessa. Tosin pari serpentiininousua teki tänäänkin tiukkaa, kun iltapäivällä oli lämpöä jo 30 -32 astetta. Mukanani on lämpömittari ja muutamassa taukopaikassa hain varjopaikan mittarille. Matka ei ollut tänään pitkä. Pyörän mittarini mukaan 78 kilometriä oli sopiva vappuajelu. Sloveniassa vietetään vappua ja se näytti olevan kansallinen vapaapäivä, koska liikkeet olivat kiinni. Toinen vapun merkki näkyi usein matkan varrella. Pysähdyin kerran ottamaan kuvankin koristellusta korkeasta vappusalosta. Siitä tuli mieleen Ahvenanmaan juhannussalot.

Slovenian vappusalko

Tänään tein kolme eri rajan ylitystä. Ensin Slovenian raja, sitten lämpötila kipusi iltapäivällä tällä reissulla ensimmäistä kertaa yli kolmenkymmenen asteen ja kolmanneksi matkamittariini napsahti ensimmäinen tuhat kilometriä Batujessa tiukan nousun jälkeen. Otin paikasta valokuvankin sitä varten.

Tässä kohtaa napsahti tuhat kilometriä täyteen!

 

Sen jälkeen oli vain parikymmentä aika helppoa kilometriä Vipavaan. Majapaikka löytyi pienen kaupungin historiallisesta keskustasta. Näin siellä mainoksen ja soitin. Sovimme puhelimessa asian ja rouva toi varttitunnin päästä avaimet. Hyvin näkyy täällä internet toimivan. Olen parisen tuntia kirjoittanut blogipäivitystä ym. ja nälkä alkaa kurnia. Hyvät ystävät ja kylän miehet, Fillarantti lopettaa blogituksen tältä erää ja lähtee etsimään sapuskapaikkaa!

Nyt olen jo Vipavassa;)