Veni, vidi, vici…

Julius Caesarin kuuluisa lause ”Tulin, näin, voitin” oli mielessä toissailtana päällimäisenä, kun kirjoitin blogiosuuden Riministä – Rosolinaan. Eilen illalla piti kirjoittaa päivän ajo-osuus jatkoksi edelliseen. Etsinnöistä huolimatta en löytänyt työtäni vaan jonnekin bittiavaruuteen se oli kadonnut. Päivä oli muutenkin hankaluuksia täynnä, mutta kerron niistä vähän jäljempänä.

Tässä vielä linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Veni,_vidi,_vici

6. ajopäivä, Sunnuntai 28.4.2013 Rimini-Rosolina 140 km + 24 km/ # 725 km. Nousu- ja laskumetrit: +461 m/ -470m

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2417562

Riminissä tuli viivyttyä kaksi yötä. Olin jo alunperin ajatellut pitää viikossa vähintään yhden vapaapäivän. Riminissä neljän tähden hotelli St.Gregory Park tarjosi tähän loistavat puitteet. Rakennus sinällään oli vanhahtava, mutta uudistettu sisältä. Parasta olivat iloinen ja palvelualtis henkilöstö ja upea aamiaisbuffee. Enkä toki voi olla mainitsematta sitäkään, että yöpymisen hinta aamiaisella maksoi vain 24 euroa/yö.

Näillä eväillä fillaristin on hyvä lähteä päivän koetuksiin;) Hotelli St.Gregory Park

Ajo Rimistä Rosolinaan sujui vauhdilla. Olosuhteet olivat loistavat. Selän takana tai sivumyötäisenä puhalsi lämmin tuuli, mikä mukavasti avitti ajamista. Pyöräilijän pahin vihollinen ei suinkaan ole sade vaan tuuli. Adrianmeren rannikon yhteen kasvaneet nauhakaupungit vaihtoivat nimeään alkumatkan rantatiellä. Pinarellan ja Cervian jälkeen SS16-tie erkani hieman rannikosta. Pinarella-kyltinnähtyäni tuli mieleeni tiedostamaton mielleyhtymä punaiseen Ferrariin, joita toki muutama matkalla näkyikin. Piti ihan kämpillä tarkistaa. Ferrarin kotikaupunki on Maranello, mutta pyöräihmiset sen sijaan tuntevat Pinarellon. Pinarello on pyörämerkki, jota kutsutaan polkupyörien Ferrariksi. Ei tuo mielleyhtymäni siis kovin kauas mennyt;)

Eivät mahtuneet pyörän tarakalle;)

Ravennan ohitin katseella länsipuolelta ylhäältä menevää SS16-tietä pitkin. Ilma oli lämmin noin 22 – 23C. Itselläni on mukana lämpömittari, missä on lisäksi  kompassi. Kompassista on apua kaupungeissa kartanlukua helpottamaan. Loppumatkakin sujui hyvällä tempolla. Oikeastaan ainoan noin varttitunnin latte-machiotte-tauon pidin noin sadan kilometrin ajon jälkeen. Rosolinaan saavuin vähän yli kuuden tunnin ajon päätteeksi, joten noin 140 km matkan keskivauhdiksi muodostui noin 22 km/h. Retkivarusteilla kuormatulla pyörällä pidän sitä hyvänä vauhtina.

Tänään tuli poljettua kunnon matkarupeama ja illalla lisää;)

La Corte, Bed & Breakfast oli Rosolinassa majapaikkana. Siro ja tyylikäs italialaisrouva otti hikisen matkalaisen suojelukseensa. Passitiedot kirjattuaan hän näytti passistani, että olemme syntyneet samana vuonna 1949. Hän syntyi marraskuussa ja itse maaliskuussa. Tuohon lisäsin, että te olette sitten paljon nuorempi. Ilmassa oli pientä mukavaa väreilyä, vaikka kielemme eivät oikein kohdanneet. Hän ei juurikaan osannut englantia, mutta minä vielä vähemmän italiaa. Wifi-verkon salasanaksi rouva antoi vielä hyväksi jatkoksi nimensä FLORENZINA1949. Onneksi talon isäntä oli paikalla ja kävi esittäytymässä. Majapaikka oli tyylikäs vähän kartanomainen rakennus, mitä ilmeisesti senioripariskunta ylläpiti. Tyylikkyys näkyi varsinkin huoneiden ja aulojen sisustuksessa. Harmi vaan, kun valokuvat jäivät ottamatta. Aamiaisen jälkeen olin ajatellut pyytää rouvaa ottamaan kuvan matkalaisesta pyörineen komean talon edustalla, mutta lähdön ”tohinassa” se unohtui.

Majapaikka oli muutamia kilometrejä pikkukaupungin keskustasta. Polkupyörä on siitä kätevä kapistus, että sillä voi mukavasti pyrähtää katsomassa paikan nähtävyydet. Illalla kävin syömässä Florenzina-rouvan minulle varaamassa Trattoriassa, tietysti fillarilla. Rouva varoitti, että sunnuntaina paikka voi olla täynnä ja pyysi saada varata paikan ”suomalaiselle herrasmiehelle”. Sen verran ymmärsin hänen puhelustaan ruokapaikkaan. Kun ennen kahdeksaa pyöräilin sinne, olin kuitenkin ainut asiakas. Tosin kohta puoliin ravintolaan tuli muutama pariskunta lisää syömään. Koska tänään tuli ajo reilu 160 km, tilasin primo / spagettia ja secondo /kunnon pihvin sekasalaatin kera. Majapaikassa kirjoitin vielä myöhään illalla tunnin pari blogia (mikä ei ollut tallentunut, kuten alussa kerroin).

7. ajopäivä, Maanantai 29.4. 2013 Rosolina – San Biagio di Callalto 112 km/# 837 km. Nousu- ja laskumetrit: +354/-340m

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2426043

Suistomaanäkymää ennen Venetsian seutua

Maanantaiaamu valkeni lämpimänä. Tuuli oli jonkin verran kääntynyt, nyt se puhalteli 3-5 m/s idän eli Adrianmeren puolelta. Jo lähtiessä huomasin, että ajopäivästä ei tuulensuunnan takia tule niin vauhdikas kuin edellisestä. Oma ajosuuntani oli enimmäkseen koilliseen tai pohjoiseen, joten sivuvastaista tuulta oli tiedossa osan matkaa. Reitin olin suunnitellut reitin niin, että ohitan Venetsiassa. Matkan pituudeksi ohjelma ilmoitti hiukan vajaa 90 km. Venetsian ajattelin jättää väliin senkin takia, että siellä on tullut vierailtua useamman kerran. Kun tyttäremme olivat pieniä, teimme koko perheen voimin neljä – viisi autoreissua Italiaan. Tukikohtamme oli usein  Venetsian itäpuolella sijaitseva Bibione, josta käsin oli helppo vierailla Venetsiassa. Venetsiä on hieno ja ainutlaatuinen paikka, mutta varsinkin kesällä se on sellainen ”turistipätsi”, ettei paremmasta väliä.

Venetsian rannikko on tuolla taustalla muutaman kymmenen kilometrin päässä;)

Jo johdannossa viittasin päivän hankaluuksiin. Tähän mennessä kaikki oli sujunut suunnilleen käsikirjoituksen mukaan, mutta tänään ”sattui ja tapahtui”. Ajettuani vähän yli puolen matkaa pysähdyin pienelle tauolle ja aloin siinä nyppiä lentokonekuljetusta varten laittamiani suojateipin riekaleita vaihde- ja jarruvaijereista pois. Kyseessä oli retkimiehen monikäyttöteippi ”jeesusteipiksikin” kutsuttu, siihen tarvittiin avuksi linkkaria. Samalla vetäisin matkamittarin ohuen johdon poikki! Onneksi johdon korjaaminen kuuluu heikkovirtatöihin ja vaikken kyseistä ammattitutkintoa ole suorittanutkaan, sain viritettyä huippuohuet mustat ja punaiset johdot yhteen. Mittari toimii ja toivottavasti jatkossakin…

Seuraavaksi pimeni rakas pikku-G:ni, jota jo välillä olen kutsunut ikiomaksi G-pisteekseni. Jostain syystä akku pääsi tyhjenemään, vaikka olin sen ladannut edellisenä yönä. Ehkä pistorasia ei ollut antanutkaan virtaa. Mukana oli toki paperikartta, mutta mittakaava 1:800 000 ei ole kovin hyvä sotkuisessa Venetsian lähiympäristössä. Pyörittyä tuli! Kompassin avulla suunnistin kohti pohjoista ja lopuksi löysinkin Trevisoon vievän tien.

Tasaista on näillä seuduilla. Aikamoinen muutos Appenniien ylityksen jälkee;)

Senkin jälkeen oli aika monimutkaiset tieyhdistelmät San Biagioon. Usean kerran pysähdyin kyselemään tietä ihmisiltä . Pizzeriat ovat hyviä tietolähteitä tässä mielessä. He kuljettavat pizzoja koteihin täällä Italiassakin ja tuntevat myös paikat hyvin. Nytkin viimeinen rastini, majapaikan löytäminen muutama kilometri keskustan ulkopuolelta, sujui tuolla tavalla. Menin pizzeriaan sisään ja myyjärouva kaivoi kaupunkikarttansa esiin ja näytti paikan kartalta. Painoin näkymän mieleeni ja ajoin omalla ”nahkapäänavigaattorilla” seuraavaan majapaikkaani Trattoria Canareccioon.

Parkkeerasin tähän pyöräni päivää liian myöhään;)

Ei hankaluudet tähän päättyneet. Kun pääsin majapaikkaan, isäntä kertoi odotelleensa herraa jo edellisenä iltana. Olin kuin puulla päähän lyöty. Matkaa oli takana 112 kilometriä  ja suihku siinti mielessä. No onneksi tilaa oli! Lisäksi isäntä kertoi, että Booking.com ehtojen mukaan tililtäni oli veloitettu peruuttamaton majoitus 30 euroa. Hän kuitenkin antoi minulle kuitin ja sanoi, että voit majoittua toisenkin yön ilman lisäkorvausta. Huoneessa tarkistin koneelta, että olin tehnyt virheen  ja vahingossa varannut huoneen väärälle yölle. Pitääpä olla jatkossa tarkempi noiden päivämäärien kanssa. Juuri ennen suihkuunmenoa isäntä koputti ovelle toisessa kädessä Cokis- ja toisessa oluttölkki ja kysyi kumman haluat, talo tarjoaa. Valitsin sen puolen litran oluen tottakai! Maistui muuten suihkun päälle;)

Spaghetti-illallisen jälkeen ajattelin kirjoittaa vielä päivän blogiosuuden. Jäi pelkäksi ajatukseksi, kun sitten iltakymmeneltä huomasin, ettei sitä koneella ollutkaan. Arvaa kiehuiko sappi siinä vaiheessa! No tänä tiistaiaamuna sitten vähän ennen kuutta aloin muistelemaan parin edellisen päivän tapahtumia uudelleen. Kello on jo kahdeksan ja on aika lopettaa tämä postaus. Vielä joku loppulause ja kuvat postauksen perään…

Kävisikö loppulauseeksi? 

Fillarantti:       ”Vaikeuksien kautta voittoon – Per aspera ad astra”.

Julius Caesar: ”Tulin, näin ja voitin – Veni, vidi , vici”.