Apenniinien selätys ja Adrianmerelle

20130427-123046.jpg

Fillarantin seikkailu Roomasta Hämptoniin alkaa;)

Viisi ajopäivää on takana. Lisäksi alussa oli reilu 20 kilometrin siirtymä lentokentältä Rooman hotelliin. Kilometrejä on kertynyt tähän menessä 520 km. Varasin kuusi ensimmäistä majapaikkaa Booking.com välityksellä jo etukäteen ennen reissuun lähtöä. Alkureitin yöpymispaikkakunnat olivat Rooma, Rieti, Norcia, San Benedetto del Tronto, Senigallia ja Rimini. Tänään pidän ensimmäisen vapaapäivän Riminin St. Gregory Park- hotellissa ja samalla siunautui aikaa pyykinpesuun ja blogin päivitykseen.

Tässä postauksessa ajattelin kertoa Apenniinien vuorijonon kolmesta kovasta ylityspäivästä. Otsikon ”selätys” on vähän härnäävä ilmaisu. Apenniinit ovat keskisen Italian noin tuhannen kilometrin mittainen vahva selkäranka, jonka korkein huippu Gran Sasso yltää 2914 metriin LÀquilan suunnalla. Oma reittini kulki sen länsipuolella Rietistä pohjoiseen Norciaan. Reitin varrelle jäi kolme komeaa lumihuippua. Heti Rietin jälkeen on Monte Terminillo 2216 m ja Norcian itäpuolella sijaitsee Monte Vettori 2476 m ja siitä pohjoiseen Monte Sibilla 2175 m. Vaikken toki huipuilla käynytkään kivuttavaa on riittänyt varsinkin, kun lähtö tapahtui Roomasta merenpinnan tasosta.

Linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Apenniinit

Sunnuntai 22.4.2013 Rooma Fiumichino – Hotelli, 24 km/ 24 km. Nousu- ja laskumetrit: +170 m /-145 m

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2678829

Antin Iphone 578

Norwegian vei Fillarantin ja matkapyörän varusteineen Roomaan

Norwegian yhtiön kone lähti ja laskeutui täysin aikataulun mukaan sunnuntai-illalla kuuden pinnassa. Matkatavaroja piti odotella jonkin aikaa. Olin ottanut mukaani ikivanhan matkalaukun, mihin olin pakannut sisään molemmat pyörälaukut. Pyörä löytyi loppujen lopuksi lentokentän Oversize-osastolta. Matkapyöräni Insera Xcrossin kasaaminen lentokentällä oli helppo homma. Tanko oikeaan asentoon kuusiokoloavaimella, peili kiinni ja polkimet paikalleen pikkujakarilla. Teipit ja pahvisuojat panin vanhaan matkalaukkuuni ja laukun sen jälkeen lentoaseman roskikseen. Kentällä aikaa kului kaikkiaan reilu tunti. Kiitokset menevät ”päämekaanikolleni” pyörän Hämeenlinnassa suojanneelle Suomen Polkupyörätukun myymäläpäällikkö Niko Koivistolle . Ehjänä tuli perille!

20130427-122523.jpg

Pyörä ja Fillarantti lähdössä Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Rooman Fiumichinon kenttää

Näppäilin lentokentällä Garmin 800-navigaattoriini hotellin osoitteen ja hyppäsin pyörän päälle Rooman iltavilinään. Navini olen ristinyt pikku G:ksi. Nimitys ei ole omani, vaan reissun aikana olen seuraillut kahden nuoren Mikkelistä kotoisin olevan miehen taivallusta pyörällä Saksasta Istanbuliin. Kaverukset lähtivät reilun viikon etuajassa reissuun. Eilisen Facebook-päivityksen mukaan he olivat Unkarissa liki puolessa matkassa. Heidän tavoitteenaan on ajaa 30 päivässä Istanbuliin. Linkki: http://shamelesscyclists.com/.

Ilman pikku-G:n apua tuskin olisin selvinnyt pimeässä hotelliin. Alkumatkan kymmenkunta kilometriä ajoin moottoritietä pitkin. Muutaman tööttäyksen sain, ei sen kummenpaa! Loppumatka hotellille olikin pikku-G:n vientiä läpi teollisuusalueiden ym. Who never knows… missä olinkaan? Fillarimatkaa Fiumichinon kentältä hotellille tuli yhteensä 24 km.

Casa Santa Rosa – guesthouse oli ensimmäisen yöni majapaikka. Hotelli sijaitsi Rooman kehätien sisällä. Se on dominikaaninunnien ylläpitämä siisti yöpymiskohde. Mukava muisto jätti myöhään saapumisiltana, kun kyselin jotakin syötävää. Heillä ei ollut illalla, vastanoton nunna kertoi, että lähistöllä on pizzeria ja kysyi minkä pizzan haluan. Valitsin haluamani pizzan vastaanoton listalta ja joku heistä läksi noutamaan sen minulle.

1. ajopäivä maanantai 23.4.2013, Rooma – Rieti, 115 km/ #139 km. Nousu- ja laskumetrit: + 1720 m/ – 1343 m

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2678897

Antin Iphone 580

Fillarantti lähdössä aamulla Dominikaaninunnien ylläpitämästä majapaikasta uusiin seikkailuihin!

Dominikaani-nunnat toivottivat aamupalan jälkeen minulle hyvää matkaa. Ajo Rooman länsipuolelta keskustan ohi ja kaupungista ulos pikku-G:n ja karttani avulla vei aikaa kolmisen tuntia . Sen verran iso kaupunki Rooma sentään on. Maanantaina satoi vettä lähes koko päivän. Sade alkoi jo Roomassa. Aluksi sinnittelin pelkällä tuulitakilla, mutta sitten oli pakko vetää sadeviitta päälle ja laittaa sadesuoja myös tankolaukun suojaksi. Biltema-sivulaukkuni ovat sen sijaan vedenpitävät. Se tuli testattua jo viime kesänä Viron koereissulla, jolloin vettä tuli välillä kuin saavista kaataen.

20130427-122643.jpg

Tässä vielä Rooman keskustan tuntumassa

Ensimmäinen varsinainen ajopäivä ei ollut mikään helppo aloitus. Merenpinnasta 700 metriin ei tunnu ”äkkiseltään” kovin pahalta, mutta käytäntö on toista. Tähän blogiin pyrin joka päivälle liittämään reittisuunnitelmani, mikä sisältää myös reitin nousumetrit (+m) ja laskumetrit (-m). Lisäksi oli kyseessä ensimmäinen ja sateinen reissupäivä.

20130427-122733.jpg

Kuvien ottaminen Rooman sateessa jäi vähiin;)

Ajoin Rämön Matilta saamani vinkin pohjalta vanhaa Via Salaria – roomalaistietä  kohti Rietiä. Ylämäkeä todella riitti SS4-tiellä, tuollaista tasaista 6-7% uuvuttavaa nousua kilometri kilometrin jälkeen. Vesisade oli lisätuskana. Kyllä siinä keltainen sadeviittani ja pyörän tarakalla oleva Suomen lippu vipattivat, kun vihdoin pääsin lopulta laskettelemaan alamäkeä parisataa metriä alempana olevaan Rietiin. Pyöräilijän motto: ”Ei ylämäkeä ilman alamäkeä” tuli taas todennettua. Sateessa laskeminen on aika tarkkaa puuhaa varsinkin ”sadevermeet” päällä. Pakko oli pitää vauhti hallussa ja lasketella varovasti märkää serpentiinitietä. Olen iän myötä tullut varovaiseksi, yleensä tuollainen 45-50km/h riittää. Nuorena miehenä esim. Jugoslavian reissulla vuonna 1977 tuli ”posoteltua” liki seitsemääkymppiä!

Hotel Europa Rietin keskustassa oli ihan mukava majapaikka. Tilasin hotellin ravintolassa jättipastan, molto, grande etc… ja tulihan sellainen. Kymmenkunta tuntia olin tien päällä ja pelkkä ajoaikakin oli Sportstrackerin mukaan liki kahdeksan tuntia. Kyllä siinä energia saa kyytiä! Päivällä en yleensä syö pyöräreissulla syö ainakaan raskasta ateriaa. Sen sijaan pyrin tekemään aamulla kunnon tankkauksen hotellin aamiaispöydässä. Päivällä napsin pientä hiukopalaa, yleensä tankolaukussa on pähkinöitä, suklaata, hedelmiä tai muuta helposti naposteltavaa tai sitten keitto tms. Illalla on sitten tankkaus ”raskaamman kautta” seuraavaa päivää ajatellen. Syömiseeni liittyy mukava anekdootti teekkariajoilta, jolloin kierrettiin 60-70-lukujen voileipäpöytiä. Opiskelukaverit ristivät minut ”Voileipäpöytien Kauhuksi” kuuluisan enoni ”Marokon Kauhun” Aarne Juutilaisen mukaan!

20130427-122813.jpg

Näitä herkkuja taisi olla aamiaisella Rietissä;)

Tiistai 23.4.2013, Rieti – Norcia, 81 km / #220 km,      Nousu- ja laskumetrit: + 2589 m / – 2366 m

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2391488

Rietin noin 500 metrin tasosta lähdin ponnistelemaan ylöspäin kohti pohjoista 79-tietä. Pikku-G oli valinnut hankalamman, mutta vähän lyhyemmän alkumatkan Leonessaan. Hyvästelin 79-tien noin 15 km ajon jälkeen. Mietin suurpiirteisen 1:800 000 karttani kanssa kumpaa reittiä lähden, joko pikku G:n osoittamaa vähän lyhyempää reittiä vai minne Leonessaan menevät autot käsitykseni mukaan suuntasivat. Yhdeltä vanhalta isännältä yritin hakea lisätukea ”sujuvalla italian taidollani”. Hän näytti käsimerkeillä, että nousua riittää!

20130427-122837.jpg

Matkamaisemaa Rietistä lähdön jälkeen

Läksin loppujen lopuksi pikkuG:n navigointiohjeen mukaan jyrkkää serpentiinitietä Rivodutrin ohi kohti Leonessaa. Noin 15%:n nousua pystyin jotenkin pienimmällä vaihteella hinaamaan 125 kg:n painoista yhdistelmääni. Sitten tuli eteen vielä jyrkempi osuus, missä oli pakko hypätä satulasta. Muutama kilometri piti taluttaa tai oikeastaan työntää parinkymmenen prosentin nousuja ylös. Kaltevuusprosentit ovat tiedossa, koska pikku-G:ssä on sekä korkeus- että kaltevuusnäyttö.

Korkein tienpinnan kohta tuli vastaan noin 5 km ennen Leonessaa, missä olin pikkuG:n mukaan 1126 m korkeudessa. Sitten seurasi jyrkkä ja vauhdikas lasku Leonessan 970 metriin. Oli siestan aika ja liikkeet olivat kiinni. Lähdin pienen juomatauon jälkeen jatkamaan matkaa kohti Casciaa. Aluksi oli alamäkeä ja taas seurasi kova kiipeäminen noin kilometriin, mistä sitten tultiin vuorostaan alas Cascian 615 metriin pienen sateen myötä. Reissun ensimmäinen läheltäpiti-tilanne tuli tuossa laskussa. Sadeviittani takertui jarrukahvaan, enkä heti saanut sitä irti kovassa vauhdissa. Pyörä alkoi horjahdella ja pelästyin. Onneksi sain käden kunnolla jarruvivulle ja selvisin pelkällä säikähdyksellä. Pulssi kyllä hakkasi tavallistakin enemmän!

Casciasta matka jatkui neljän pinnassa iltapäivällä jo totutun kaavan mukaan. Ensin ylös noin 400 metriä  korkeammalle kilometriin ja sitten taas alas Norcian 615 metriin. Norcia on pieni idyllinen kaupunki vuorten syleilyssa kuuluisan Monte Sibellinen kansallispuiston kupeessa. Kaupunki on kuuluisa mustistä tryffeleistä. Niitä ei tullut tällä kertaa maistettua vaan iltaruokana oli eilisen illan tapaan molto, grande pasta!  Majapaikkani Norchiassa oli Armanigue-majatalo, jonka kanssa oli pientä ”säätöä”. Kerron siitä huomiseen blogipostaukseen liittyen.

20130427-122907.jpg

Kuva taitaa olla Norchian pikkukaupungin pääaukiolta?

Vaikka ajopäivän matka 81 km ei ollut kummoinen, mutta vuorottelevat nousut ja laskut tekivät päivästä tosi haasteellisen. Pyöräilyaktiivit osaavat arvostaa nousu- ja laskumetrejä enemmän kuin kilometrejä. Reittiohjelmani RidewithGPS mittasi tämän päivän reitille mojovat lukemat, nousumetrejä 2589 m ja laskumetrejä vastaavasti 2366 m. Kovat lukemat lyhyt matka huomioiden!

Keskiviikko 24.4.2013 Norcia – San Benedetto del Tronto, 94 km/ #314 km. Nousu- ja laskumetrit: + 2338 m / -2929 m

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/2395913

Keskiviikko-aamu aukesi utuisena, mutta kohta aurinko voitti. Olin vuorten sylissä Norciassa. Aamulla en saanut aamupalaa, koska Armanigue-majatalon tarjontaan sitä ei kuulunut. Muutenkin majapaikan kanssa oli pientä säätöä. Paikkaan tullessani ovet olivat lukossa eikä ketään ollut paikalla. Aikani ihmeteltyäni ja kyseltyäni ihmisiltä, sain puhelimella yhteyden isäntään. Ystävällinen rouva porhalsi paikalle pikku-Fiatilla varttitunnin päästä. Sama toistui aamulla. Majapaikan ovessa oli lappu, että  käteismaksu pitäisi jättää huoneeseen.  Mikäli maksu on  luottokortilla, niin pyydettiin soittamaan. Rouva porhalsi paikalle uuden keran aamulla ja ”sain kuin saikin” vasta toisella yrittämällä Mastercardini vinkumaan. Pitääpä tarkkailla, ettei tule kahteen kertaan 35 euron veloitusta jouduttuani naputtelemaan tunnuksen molemmilla kerroilla. Ystävällinen rouva tarjosi vähän niin kuin anteeksipyynnöksi kahvia, makkaraa ja sämpylän, ettei minun ihan tyhjin vatsoin tarvinnut lähteä kiipeämään vuorille.

Antin Iphone 588

Oikealla vaatimaton majapaikkani Norchiassa;)

No sitten taas kiivettiin. Norcian noin 600 metristä Fillarantti ”mennä heilahti” 1070 metriin. Tuskaa teki ja aina välillä tuli jo uskonpuute! Sitten tuli vastaan tunneli, jota jo reittiohjelman mukaan olin aprikoinut. Tunneli oli opasteen mukaan 4,5 km pitkä. Liikennemerkki tunnelin edessä osoitti, että jalankulku ja pyöräily tunnelissa ovat kielletty. Aikani ihmeteltyäni ja mietittyäni tein ratkaisuni, vaikka tunnelin suulla oli valvontakamera. Vein pyöräni tunneliin ja jatkoin matkaa pyörää tunnelin seinän viertä taluttaen. Toisaalta reilu tunnin pyörän taluttaminen jatkuvan nousun jälkeen oli vaihtelua. Sen sijaan ”henkilökohtaiset pakokaasudirektiivini” ylittyivät kyllä moneen kertaan. Illalla hotellissa köhin tavallistakin enemmän!

Tunneleita olikin lähes peräjälkeen puolen kymmentä. Toisen puolentoista kilometrin pätkän talutin myös, mutta muut edellisiä lyhyemmät tunnelit poljin ja pelkäsin. On aika hurja tunne, kun näkee taustapeilistä vaikkapa rekan valot heikosti valaistussa 2-kaistaisessa tunnelissa. Auto lähenee ja meteli on infernaalinen. Onneksi yhdistelmässäni oli varoitusvaloja ”vähän joka lähtöön”. Kypärässä oli punainen vilkku taakse ja led-valo eteen. Samat valot olivat myös pyörässä.

Antin Iphone 942

Feikkikuvaa, mutta näkyy;)

Selvisin kunnialla tunneleista, eikä ollut Italian ”sheriffi” vastassa tunnelin päässä, vaikka videokameran takia sitä pelkäsin. Loppupäivä olikin sitten nautintoa. Laskuosuutta seurasi lähes yhtäjaksoisesti 60 – 70 kilometriä 970 metrin korkeudesta aina merenpinnan tasoon. Joitakin pikku nyppylöitä oli laskuosuudellakin, mutta lähes ”yhtä soittoa” laskettelin pääosin hyväpintaista Salaria-tietä aina Adrianmerelle saakka. Välillä ”hurjastelin” serpentiinejä mutkitellen ja välillä oli loivempaa laskua.

Antin Iphone 592

Tässä välikaffeella jo laskuosuudella matkalla kohti Adrianmerta;)

Monte Vettorin 2500 m lumihuippu reunusti oikealla alkumatkasta, mutta äkkiä sekin jäi taakse. Acquesanta Termessä löin jarrut kiinni päiväkahvin merkeissä. Aurinko paistoi ja mittari näytti jo +21astetta. Ascoli Piceno oli seuraava välietappi, olin jo 171 metrissä ja siitä jatkui loivempaa alamäkeä tukikohtaani S. B. del Trontoon kolmisenkymmentä kilometriä. Ensimmäisen kerran nautin vastatuulesta. Laskussa oli lämmin ja mutta ”rapea” vastatuuli, mikä piti vauhdin kovissakin laskuissa noin 30 – 40 km/h:n paikkeilla. Toki jarrujakin piti käyttää taiten laskuissa. Vuoristopäivän nousu – ja laskumetreistä (+2341m/-2932m) näkyy hyvin päivän laskuvoittoisuus, vaikka ennen tunneleita oli tiukat kiipeilyt.

20130427-123017.jpg

Apenniinien kahteen – kolmeen kilometriin kurottavat lumihuiput olivat komeata katseltavaa

Pikku-G löysi B&B del Castello-hotellin kaupungin keskustan pikkukadun varrelta. Suurin hyöty navista on hotellien etsintä ja kaupungista poislähtö. Omassa pikkuG:ssä on ikävä ominaisuus, että se pyrkii ”pakottamaan” koko ajan pois päätieltä. En ole osannut tarkemmin tutkia, miten tuon ominaisuuden saa muutettua. Panin toissapäivänä Fillari-lehden foorumille kyselyn asiasta. Pitää katsoa tuleeko sitä kautta apua. Ongelman olen ratkaissut ainakin toistaiseksi niin, että kun en tarvitse navigointia, kytken sen pois. Karttapohja näkyy näytössä ja siinä liikkuva kolmio osoittaa missä olet. Castello-hotelli oli idyllinen pikkuhotelli. Ikävää oli, etten saanut nettiä toimimaan millään. Sama ongelma oli edellisessä majapaikassa Norciassa. Sen takia blogipäivitys on siirtynyt näinkin kauas kuin Riminille.

Antin Iphone 593

Adrianmeri on jo lähellä;)

Pärjää sitä ilman nettiäkin! Vuoden 1977 Jugoslavia – Unkari pyörämatkalta käsin tilanne on aika totaalisesti muuttunut. Silloin pantiin kolikko puhelinkoppiin, sitten nopea ”Hyvin menee-tiedotus” kotiin ja samantien aika yleensä loppui. Kerran viikossa kortti tai kirje kotiin oli riittävää yhteydenpitoa siihen aikaan. Ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita! Nyt pitää olla ajan hermolla koko ajan. Kun ”Ässien tahto katkaisi Tapparan teräksen” ja liigamestaruus meni Poriin toissa päivänä, sain siitä lähes saman tien tiedon tekstarilla. Sinällään sosiaalinen media on hieno juttu yksinäisen pyöräilijän kannalta. Saa kannustusta ja kommentteja Facebookin ja blogikommenttien kautta. Kiitos siitä ystävät!

20130427-123119.jpg

Adrianmeri löytyi Apenniinien ylityksen jälkeen!

San Benedetto del Tronto on sangen iso rantakaupunki. Hiekkarantaa ja palmuja löytyy. Iltaruokailu ratkesi sillä, että hain pizzeriasta pizzan ja nautin se hotellilla. Kysyessäni löytyykö viiniä ruokajuomaksi, avulias isäntä kysyi kumpaa ja haki punaviinipullon jostakin lähistöltä. Hän myös avasi pullon pyynnöstäni, koska ensimmäinen puute varustelistaltani oli tullut ilmi. Olin unohtanut viinipullon avaajan, pitääpä hankkia!

Mainokset

Tietoja fillarantti

Pyöräilyyn hurahtanut ja eläkkeellä viisi vuotta ollut hemmo, joka harrastaa matkapyöräilyä ulkomailla ja kotimaassa. Eläkevuosien aikana kilsoja on kertynyt noin kuusikymmentätuhatta maantiepyörällä, reissupyörällä tai maasturilla. Kokonaissaldossa taidetaan mennä jo kolmatta kierrosta maapallon ympäri.
Kategoria(t): Italia, matkapäiväkirja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Apenniinien selätys ja Adrianmerelle

  1. Kyösti Syrjänen sanoo:

    Hyvä että ajaminen on sujunut hyvin, eikä ole ollut mitään isompia ongelmia.

  2. Petri Nuorteva sanoo:

    Hyvä Antti! Tuo kesä mukanasi sieltä etelästä tänne Hämptoniiin!

  3. Ahti Auno sanoo:

    Kiitos upeasta blogista. Nuo kahden päivän nousut ovat kyllä minulle aika mykistäviä. Oma kiertomatkani euroopassa on rapiat 28000 km, tietääkseni siellä ei ole yhtään sellaista ajopäivää, jonka nousut olisivat yli 2000 m:n. Tietoni perustuu tosin Polarin sykemittariin, eikä se ole absoluuttisen tarkka. Minulla on Garminin Edge 750:n ja olen pohtinut, pitäisikö se vaihtaa uuteen. Ehkä vaihdan. Hyvää matkaa!

  4. fillarantti sanoo:

    Kiitos vaan Ahti kannustuksesta. Sinulla se vasta mahtireissu on edessä. Kyllä tuo Apenniinit toitä teetti ihan kunnolla varsinkin heti alkuun. Mutta kun muistaa, että maltti on valttia ja vauhti tappaa eikä matka, niin noilla kansan viisauksilla selvitään jo pitkälle!
    Noista nousumetreistä sen verran vielä, että olen käyttänyt RidewithGPS-ohjelmaa, mikä laskee reitin metrit. Se on siinäkin mielessä kätevä ohjelma, että koko ajan näet maaston profiilin sidottuna kilometreihin. Kokeilehan ellet jo ole tehnyt. Nyt on hirveä nälkä. En ole aamupalan jälkeen syönyt kuin jäätelön ja yhden omenan iltapäivän pyörälenkillä ja sitten täällä kämpillä vähän pähkinöitä ym. Mutta onhan minulla vyötärössä noita vararavinteita!
    Ja kello on jo yli kahdeksan. Pitää mennä mutta pidetään yhteyksiä…

  5. merjakytoaho sanoo:

    Onpa mukava lukea blogiasi Antti. Osaat kirjoittaa sujuvasti ja mielenkiintoisesti matkastasi.
    Onneksi sinulla on mukanasi pikku-g ja Ipad, niin saadaan täsmällisiä lukuja ja kuvia
    Tässä tuntee melkein olevansa mukana, varsin pelottavilta tuntuivat nuo tunnelit. Pidähän itsesi kunnossa.Tsemppiä seuraavaan sessioon!

  6. fillarantti sanoo:

    Kiitos vaan Merja tsemppauksesta ja huolenpidosta! Näillä mennään, mitä on…

  7. Paluuviite: Bulgarian jogurttia maistamassa | Fillarantin pyöräreissu Balkanille ja Turkkiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s