Mitä järkeä – vanha äijä ja 3000 – 4000 kilometriä yksin fillarilla?

Eihän kaikessa tarvitsekaan olla järkeä! Elämä on elämistä ja elämyksien keräämistä varten. Tietty hulluus pitää kasassa. Pitää olla muutakin kuin tasainen elämänpolku – opiskelu – naimisiin ja lapset – työ – eläkkeelle ja hautaan. Elämänpolulla pitää mielestäni kerätä kokemuksia ja vähän nähdä vaivaakin. Itsensä ”rääkkääminen” lisää luontoa ja antaa uskottavuutta. Oma ego varmaan kummittelee, but so what!

 

20130118-154235.jpg

Rypsiä&rapsia jossakin päin Eestin maata viime kesän reissulla

Vaimon kanssa pääsin yllättävän hyvin reissusta sopimukseen jo muutama vuosi sitten. Viisaana naisena hän on tottunut jo yli 40-vuoden avioliiton jälkeen, että äijä menee kuitenkin!

Matkaa on kolme – neljä tuhatta kilometriä ja yksin? Fysiikka on aina arvoituksellinen osa-alue pitkällä matkalla, mutta eniten odotan henkistä kokemusta. Miten kantti kestää tässä mielessä? Nykypäivän joustavat tietoliikenneyhteydet ja sosiaalinen media uskoakseni paikkaavat tätä aukkoa. Lisäksi fillari-ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja paikallisten kanssa. Tämän olen monta kertaa todennut aiemmilla reissuillani. Pyörän päältä käsin on paljon helpompi luoda kontakteja kuin esim. autoillessa.

 

20130118-153817.jpg

Insera Xcrossini mittarilukema jonkun harjoituslenkin varrella

Yksin reissuun lähtemistä moni on ihmetellyt. Aiemmin olen polkenut pyörämatkaa sekä yksin että kaksin. Pääosan takavuosien pyöräretkireissuista olen tehnyt kaksin muutamien pyöräkaverieni kanssa, pisimmät matkat vajaa parituhatta kilometriä. Siinä on hyvät puolensa, on seuraa ja tukipylväs mukana mutta toisaalta monesti väsymys saa myös hermot pintaan ym. Ihmettelijöille olen sanonut, ettei kukaan kestä meikäläistä näin pitkällä reissulla! Yksin ajamisessa on myös etuja. Voi suunnitella reittinsä omien tuntemusten mukaan ja on helpompi muuttaa suunnitelmia. Matkavauhti on aika oleellinen tekijä. Varsinkin kahdestaan ajaessa vauhtierot haittaavat ja luovat turhia paineita.

Fysiikan suhteen en ole ollenkaan huolestunut ainakaan tässä vaiheessa, jos vaan pysyy terveenä. Liikunta on elämäntapani. Viime vuonna HeiaHeiaan kertyi noin 1300 tuntia erilaista liikuntaa siis reilu kolme tuntia päivässä. Talvella noin 20 tuntia viikossa ja golfkauden mittaan 30 tuntia ja aika monipuolisesti. Päälajeina ovat kävely, pyöräily sisällä ja ulkona, golf, hiihto, sisäsoutu ja kuntosali. ”Annas kattoa miten äijän käy!”

Mainokset

Tietoja fillarantti

Pyöräilyyn hurahtanut ja eläkkeellä viisi vuotta ollut hemmo, joka harrastaa matkapyöräilyä ulkomailla ja kotimaassa. Eläkevuosien aikana kilsoja on kertynyt noin kuusikymmentätuhatta maantiepyörällä, reissupyörällä tai maasturilla. Kokonaissaldossa taidetaan mennä jo kolmatta kierrosta maapallon ympäri.
Kategoria(t): matkan perusteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s