Viime postauksessa yritin avata Rooma – Hämpton reissuni lähtökohtia ja virikkeitä. Nyt jatkan vähän siitä… Olen jäämässä eläkkeelle elokuun alusta lukien. Siitä syntyi aikataulukehys pari vuotta mielessä kyteneelle reissuaihiolle. Mikä on sen komeampaa kuin polkaista eläkkeelle fillarilla – eläkeriittini!
Kuva viime kesän fillarilenkiltä. Tosin paikkaa en muista.
Laskin loput lomapäiväni kesästä kevääseen päin. Tulos oli, että riittävät huhtikuun loppupuolelle. Heinäkuussa on tarkoitus mennä vielä viikon pari työhuonetta siivoamaan ja jäämistöjä dokumentoimaan. Lento on jo varattu Fillarantille ja pyörälle. Reissuaihiostani on ollut juttua jo viime kesän mittaan golfkentällä ja työpaikalla niin paljon, ettei paluuta enää ole!
Palaan vielä lyhyesti noihin viime postauksessa esittelemiini pyöräguruihin ja ”sysäyksenantajiin” Osmo Soininvaaraan ja Matti Rämöön. Ensimmäinen ajatukseni oli lähteä polkemaan Soininvaaran reittiä Helsingistä Nizzaan. Häneltä omin myös ajatuksen tehdä reissuni sisämajoituksessa. Joskus 70-luvulla olen reissannut pyörällä teltan ja makuupussin kanssa kotimaassa ja Euroopassa ja tiedän homman. Iän myötä kasvanut mukavuuden tarve ja toisaalta tietotekniikan käyttö ym. muutti ajatukseni ”teltasta sisälle”. ”Rahnaahan siinä palloo, mutta mänköön”;)
Soininvaaran ja Rämön kirjat etualalla
Luettuani Matti Rämön kirjan toiseen kertaan ennen joulua päätin, että lähdenkin pyörälläni Roomasta ”ylämäkeen” kohti Suomea Matin vuoden 2008 menomatkan reittiä pääosin seuraten. Suunnitelmassa olen pysynyt… ellei sitten Lammin hovissa muutu!
Vielä ajosuunnasta… Alun perin ajatus oli polkea Soininvaaran ja Rämön tapaan Suomesta etelään, mutta valitsemani lähtöajankohta huhtikuun loppupuolella ja ilman lämpötila muutti reissuaihion toisin päin. ”Kesää kohti!”
